Teemu Päiste

Henkilökohtainen blog

Browsing Posts published by tpaiste

Joitain aikoja sitten saavuin tapaamiseen etuajassa ja aikani kuluksi selailin radiokanavia. Yksi tarjosi oman annoksensa silloin vilkkaana käyvää eutanasiakeskustelua, tässä tapauksessa uskonnollisin arvoin väritettynä, ja puhuja korosti elämän hyvyyttä. Olin tuolloin joutunut viettämään paljon aikaa parinkin sairaalan vuodeosastolla vierailijan asemassa, ja nähnyt siellä ihmisiä, joiden elämää ei parhaalla tahdollakaan voinut kutsua hyväksi, josko elämäksi lainkaan. Siispä kanava vaihtui musiikkipuoleen, josta korvakäytäviin kantautuivat sanat “ole ilolla paha ihminen”. Ei vaikuta houkuttelevalta vaihtoehdolta tuonkaan sanoman kuuntelu, ellei pahan ihmisen määritelmä ole se, mikä se eutanasiakeskustelijalle oli. Jos paha ihminen siis on hän, joka päästäisi nuo sairaalapotilaat tuskistaan, moni olisi ilolla paha ihminen – ja moni toivottaisi pahan ihmisen tervetulleeksi.

Ehkä jokin tuosta jäi kytemään alitajuntaan, koska pari päivää myöhemmin nappasin kirjakaupasta heräteostoksena Ann HeberleininPienen kirjan pahuudesta”. Kotona olin jo jättämässä kirjan sivuun huomattuani Heberleinin olevan teologian tohtori, kunnes luin hänen eronneen kirkosta ennen kirjan kirjoitusta. Ehkä tämä ei siis olekaan saarnaa? Vaan ehkä tämä on sitten jotain valitusta nykykirkosta? Oli miten oli, annetaan naiselle tilaisuus ja luetaan nyt ainakin muutama sivu…ja muutama lisää…ja taas muutama…

reader

Eipä aikaakaan, kun oli jo toinen Heberleinin teos, aiemmin julkaistu “En tahdo kuolla, en vain jaksa elää”, yöpöydällä. Tämä kirja oli tarkoitettu bipolaarisen mielialahäiriön kanssa elävän Heberleinin jäähyväisteokseksi, mitä se selvästikään ei päätynyt olemaan (epäluotettavia peijosia nuo kirjailijat). Heberleinin “kulissin” huomioiden tämä teki sen julkaisusta hänen jatkoaan ajatellen varsin rohkean teon.

Ei sillä, tuleehan “voi minua poloista”-opuksia taiteilijoilta jatkuvasti, ja harva se päivä saa lukea jonkun pikkujulkkiksen olleen “kaks viikkoo siis NIIN down, ettette te voi tajutakkaan”. Viis niistä. Heberlein oli jotain muuta. Jotain, jolle muistin aikanaan yrittäneeni kehittää termiä kirjoittaessani artikkelia nettikurssiin.

Siispä kaivauduin Writings-hakemiston kätköihin, löysin “Pohtijat Anonymous”-kirjoitukseni, ja todennäköisen lämpöhalvauksen myötä päätin laittaa sen tänne parilla kuvalla höystettynä kaikkea “arkijuttua” tasapainottamaan.

Monet asiat ovat toki muuttuneet, mutta perusta on kuitenkin pysynyt ennallaan: jos haluaa tietää ihmisten kulissin, voi lukea uutiskommentteja ja kolumneja. Jos haluaa tietää todelliset ajatukset, pitää lukea anonyymisti kirjoitettuja kommentteja.

Ammattimaisempaa otetta aiheesiin etsivälle voisi suositella em. Heberleinin kirjojen lisäksi mm. seuraavia:

  • Simon Blackburn: “What Do We Really Know?: The Big Questions in Philosophy”
  • Bruce Hood: “The Self Illusion”
  • Fischer/Kane/Pereboom/Vargas: “Four Views on Free Will”
  • David Eagleman: “Incognito”
  • G.R. Evans: “The Good, the Bad and the Moral Dilemma”
  • J.L. Mackie: “Ethics: Inventing Right and Wrong”

Viihteellisemmin esitettynä tiettyjä aatteita löytää mm. “What the Bleep? Do We Know”-dokumenttifilmistä, sekä Morgan Freemanin juontamasta “Through the Wormhole” TV-sarjasta. Norjalaisen Jostein Gaarderin suomeksikin käännetty “Sofian Maailma” on romaanimuotoisesti kirjoitettu esittely filosofian perinteisiin peruskysymyksiin, jonka kehystarina voi joko ihastuttaa tai vihastuttaa.

Lisäksi Wikipediasta löytyy sivu ratkaisemattomista filosofisista ongelmista, joista moni pysynee jatkossakin ratkaisemattomana. Toisaalta osaa, kuten värien näkemistä samanlaisena, pyritään ratkaisemaan aivokuvauksilla, ja osa, kuten moraalinen onni, on osa päivittäistä elämää, joka vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen ja lakiin.

 

Pohtijat Anonymous

“Between truth and the search for it, I choose the second.”
- Bernard Berenson

On asia, jota tietyt ihmiset ovat aina tehneet, mutta jolle ei silti ole olemassa kunnollista termiä. Sitä voisi – pitäisi – kutsua filosofoinniksi, ellei filosofin määritelmä olisi nykyään täysin epämääräinen (filosofeja kutsutaankin usein filosofian tutkijoiksi). Sen harjoittajia voisi kutsua intellektuelleiksi, jos se olisi yhteydessä älykkyyteen, muttei se ole. Määrittelemättömään käsitteeseen, kuten viisaus, ehkä, muttei älykkyyteen. Paremman puutteessa kutsuttakoon sitä tässä pohtimiseksi.

Pohtiminen. Aktiviteetti, joka ei nauti kovinkaan suurta suosiota nykymaailmassa. Nykyään kaivataan numeroita ja tilastoja, jotain konkreettista ja mitattavaa. Filosofia on siirtynyt tähän maailmaan. Filosofiin aiemmin yhdistetty piirre, ja sanan varsinainen merkitys, viisauden rakastaminen, on vaihtunut älykkyyden arvostamiseen. Pohtija ei ole filosofi. Nykypäivän filosofit etsivät totuutta ja analysoivat maailmaa. Pohtija, monen “varhaisfilosofin” tavoin, on epävarma, voiko yhtäkään totuutta edes olla.

regularthinker

Tämän päivän ihmisiltä, jotka joko kutsuvat itse itseään filosofeiksi, tai jotka on sellaiseksi esimerkiksi koulutuksensa myötä nimetty, odotetaan vastauksia. Heidän aikaansaannoksiinsa tuskin törmää vuosikymmenten kuluttua, eikä se ole tarkoituskaan. Heidän näkemyksensä ovat tarjolla bisnesluennoilla tällä hetkellä. Filosofi ei enää pohdi oikeaa ja väärää. Hän tutkii ja pyrkii määrittelemään ne, nykymaailman ehdoin. Asioita, jotka on ennen yhdistetty yksinomaan filosofiaan, löytää nykyään mm. psykiatriasta, neuropsykologiasta, jopa ekonomiasta.

traditional

Filosofian opiskelu ei ainakaan lukiotasolla juuri eroa esimerkiksi historian opiskelusta. Filosofiaa opiskeleva oppii, mitä aiemmat filosofit ovat ajatelleet, miten heidän ajatuksiinsa on suhtauduttu kyseisenä aikakautena, ja miten niitä tulkitaan nykyään. Hän oppii käsitteitä ja niiden määritelmiä. Hänestä ei pyritä saamaan Sokrateen tyylistä filosofia, pohtijaa, vaan opiskellessaan hän on – nimenomaan – filosofian tutkija.

Kenties tietyt asiat saattavat kannustaa pohdintaan heitä, joilla on jo jonkinlainen syvempi aste, tarve ylittää pinnallisen ajattelun muuri. Ja kenties tietyt, varsin abstraktisti perustellut aatteet provokatiivisuudessaan jopa kerjäävät vasta-argumentointia. Tämä ei kuitenkaan vaikuta olevan millään tavoin filosofian opintojen päämäärä, josko edes suotava tulos.

education

Tätä taustaa ajatellen ei lienekään ihme, ettei nykypäivän julkisuudesta puutu moderneja filosofeja, filosofian tutkijoita. Heitä riittää. He, ketkä loistavat poissaolollaan, ovat pohtijat. Rohkeat ihmiset, jotka kyseenalaistavat, eivät ainoastaan nykyisen etiikan, vaan etiikan aatteena kokonaisuudessaan. Ihmiset, jotka kyseenalaistavat, eivät ainoastaan oikeutta elämään abortin tai eutanasian tapauksissa, vaan elämän itsessään. Ihmiset, jotka eivät totea “ajattelen, siis olen olemassa”, vaan “pohdin, olenko/onko jotain olemassa”.

facts

Yhtenä esimerkkinä filosofian siirtymisestä käytäntöön on perinteinen kysymys ihmisen vapaasta tahdosta, joka nyttemmin on aivotutkimuksen kohteena. Hiljattain on esitetty mm. MRI-kuvauksin toteutettuja tutkimuksia, joiden mukaan aivot voivat “itsenäisesti” tehdä päätöksiä useita sekunteja ennen niiden “siirtymistä” tajuntaan – siihen, mitä yleisesti pidetään ihmisen omana itsenä, tiedostettuihin ajatuksiin.

Toki pohtija ajattelee, muttei pohtiminen ole vain ajattelua. Jos jotain, pohtija voi usein pitää ajatuksiaan pohtimista rajoittavina, kielen ja kulttuurin muokkaavina häiriötekijöinä. Pohtija yrittää siirtyä “ajatusten yläpuolelle”, nimettömiin ideoihin.

Pohtija kyseenalaistaa tutkimukset ja niiden tulokset, kuten myös omat aistinsa, oman itsensä, kaiken. Tunnettu idea ihmiselämästä unena ei ole pohtijalle ainoastaan kiehtova idea, vaan vaihtoehto siinä missä muutkin.

lifedream

Kuten mainittua, nykypäivän julkisuudesta puuttuu pohtijoita. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö pohtijoita olisi. Heitä on, mutta he ovat anonyymejä. Mitä syvällisemmäksi mennään, sitä enemmän halutaan vieraannuttaa oma käytännön elämän identiteetti pohdinnoista ja, sanaa jatkuvasti laajassa merkityksessä käyttäen, aatteista.

Miksi näin on? Miksi pohtijat eivät halua astua julkisuuteen? Jokaisella on omat syynsä, mutta joitain yleisiksi havaittuja syitä voi yrittää mainita.

Todellisen pohtijan kommentit ovat usein niin kauaslentoisia, ettei menisi kauaakaan, kun – monen paikkansa historiassa ansainneen varhaisfilosofin/pohtijan tavoin – niiden esittäjä nähtäisiin “psyykkisesti sairaana”. Nykyään hänet pitäisikin lääkkeillä ja terapialla “parantaa”, jotta hänestä tulisi “normaali” yhteiskunnan jäsen.

Jos pohtija paljastaa aatteitaan, hänet voidaan helposti leimata mm. psykopaatiksi. Häntä voidaan, aatteistaan riippuen, pitää joskus antisosiaalisena misantrooppina, joskus pilvilinnoissa elävänä idealistina. Anonyyminä pysyessään, arkijulkisivunsa säilyttäen, hän ei ole kanssaihmisten mielestä mitään näistä. Yhdellä tasolla hän toki kyseenalaistaa empatian, kuten kaikki tunteet. Toisella tasolla, käytännön tasolla, häntä kuitenkin usein kuvaillaan hyvin empaattiseksi.

Pohtijassa, kuten jokaisessa, voi olla antisosiaalisia ja misantrooppisia piirteitä, muttei kuitenkaan täysin syy-seuraus –muodossa. Pohtija, kuten jokainen, on ihmisyytensä orja, ja on näin ollen kykeneväinen niin hyvään kuin pahaan, miten yhteiskunta ne tiettynä aikana sitten määritteleekään. Pohtija ei ole rikollisuuden ylä- tai alapuolella. Rikos on tekninen termi, ja se, mikä on rikollista, vaihtuu jatkuvasti. Se, mikä on rikollista yhdessä maassa, on sallittua toisessa. Se, mikä on sallittua tänään, voi olla rikollista huomenna.

Pohtijan erottaa psykopaatista tekojensa seurausten ymmärryksen ohella ennen kaikkea se, ettei hänen empatiansa ole esitys. Se ei ole puhtaasti älyllisellä tasolla, omien päämäärien saavuttamiseksi kehitetty roolihahmo. Koska pohtijalle ei ole yhtä absoluuttista totuutta tai yhtä oikeaa elämänkatsomusta, hänen on usein jopa helpompi samaistua muihin. Pohtija on tavallaan väkisinkin empaattinen persoona. Jos haluaa kyseenalaistaa asioita, täytyy ensin tuntea ja ymmärtää asiat, jotka kyseenalaistaa. Pyrkiessään tähän ymmärrykseen, pohtijan on pyrittävä myötäelämään ja samaistumaan kanssaihmisiinsä.

thinkingman    ponderer

Pohdintaan yleensä liittyy ainakin ajoittainen masennuksen kaltainen olotila. Näin tuntuu aina olleen, eikä syyttä puhuta “surullinen Sokrates”-efektistä. Tunnetun sanonnan mukaanhan on parempi olla onneton Sokrates kuin onnellinen porsas ja tämän sanonnan pohtija allekirjoittaa täysin. Hän tiedostaa sen hinnan – usein erittäin kovan hinnan – ja hyväksyy sen.

Niissä tapauksissa, joissa pohtijan kommentteja voi soveltaa käytännön elämään, ne saattavat usein vaikuttaa “vääriltä”, “pahoilta”, jopa vastenmielisiltä ja etovilta. Pohdintaa voi soveltaa joihinkin kysymyksiin, joista nykyään väitellään, mutta nämä ovat vain pintaraapaisua. Tällä hetkellä esim. aivokemian vaikutukset ihmisen käytökseen herättävät väittelyä. Voidaanko puhua onnellisuudesta, jos ihmisen saa onnelliseksi tai surulliseksi pillerillä? Voidaanko puhua persoonasta, jos aivovamman saanut voi ulkoisesti olla täysin sama ihminen kuin aiemminkin, mutta persoonaltaan ja käytökseltään muuttua hetkessä päinvastaiseksi? Voidaanko puhua aidosta rakkaudesta sen enempää kuin vihastakaan, jos jokainen ihminen muuttuu niin ulkoisesti kuin sisäisesti jatkuvasti? Kunhan väittelyn taso on riittävän pinnallinen, kukaan tuskin joutuu median syntipukiksi edes omaa nimeään käyttäen.

argument

Kun mennään pidemmälle tasolle, on tavallista lukea pitkiä pohdintoja ihmiselämän arvosta tai, useammin, arvottomuudesta. Asia ei ole uusi. Albert Camus totesi aikoinaan, ettei ole muuta kysymystä, kuin tehdäkö itsemurha vai ei. Silti se on aiheena vielä tänäänkin tabu. Ei myöskään ole suinkaan epätavallista yhdistää synnytys murhaan. Jokainenhan saa syntymälahjakseen kuolemantuomion, vain toteutusajankohta vaihtelee.

Näistä asioista, ja muista niiden kaltaisista, ei enää keskustellakaan omalla nimellä, vaan anonyymisti. Vihjailutkin em. aatteiden suuntaan leimaavat helposti kenet tahansa “pahaksi” ja “sairaaksi” ihmiseksi, vaikkei niiden sanoja edes edustaisi niitä. Kontroversiaalit ajatukset, kuten toisten elämänvalintojen ja elämänarvo(je)n kyseenalaistamiset, on yksinkertaisesti parempi esittää anonyyminä. Anonyymiyden turvin voi keskustella kaikesta, ilman rajoja. Oikean foorumin valitessaan voi hurskastelijoiden sijaan saada aikaan asiallista keskustelua – pohdintaa – aiheesta.

Ihmisissä on monia tasoja. Pohtijalla on taso, joka on arjen tavoittamattomissa. Arkitodellisuutta ei kuitenkaan voi sivuuttaa. Niinkin banaalilta kuin työnteko monesti vaikuttaa, laskut on maksettava, ja arjessa on luontevampaa pysyä pinnallisena. Tietyt pohtijat saattavat itse asiassa vaikuttaa poikkeuksellisen pinnallisilta. Jos pohtija näkee oman käytännön elämänsä onnen tulevan hedonismista, kuten Sebastian Horsley tai edesmennyt William Donaldson, näin olkoon. Rahan ja materian tuomaa onnea ei pidä väheksyä yhtään sen enempää kuin perinteisen perhe-elämänkään, tai munkkiluostariin vetäytymisen. Toisen unelma on toisen painajainen.

daydreams

Voidaan todeta pohtimisen olevan luonteenpiirre, joka ihmisellä joko on, tai ei. Jos on, se ei kuitenkaan määrittele ihmistä yhteiskunnan jäsenenä. Ihmistunteet voi kyseenalaistaa, ja silti tuntea ne voimakkaasti. Moraalin voi kyseenalaistaa, ja silti kehittää vahvat käsitykset oikeasta ja väärästä. Tekoja voi ymmärtää, jopa puolustaa, silti hyväksymättä niitä. Tekoja voi myös tuomita, pyrkimättä silti kieltämään niitä.

Lainsäädäntö ja –valvonta ovat kenties ainoita ammatteja, jotka eivät houkuttele pohtijoita. Viisas ihminen, oli pohtija tai ei, voi kenties myöntää lain tarpeellisuuden. Vaaditaan kuitenkin todella suuri ego, ja suunnaton annos röyhkeyttä, jotta uskoo pystyvänsä laatimaan kaikkia koskevia sääntöjä, ja sanelemaan, mikä on parasta toisille. Vaaditaan massiivinen annos silmien ummistamista, jotta pystyisi valvomaan näitä sääntöjä. Harva asioita vähänkään ajatteleva katsoo tuon olevan mahdollista edes pinnallisimmalla käytännön tasolla.

Pohtija voi “sisäisessä maailmassaan” olla täysin avoinmielinen, elämän periaatteissaan silti järkähtämätön. Hänen “eri tasonsa” ovatkin usein ristiriidassa. Jos pohtija esittää aatteitaan, hän voi usein “puhua itsensä pussiin” sen kuitenkaan häiritsemättä häntä. Hän on tietoinen mahdottomuudesta pukea monia aatteita sanoiksi.

twosided

Pohtijalle ei ole definitiota. Sen piirteen voi tunnistaa, muttei sitä pysty kuvaamaan. Jonkinlaisena lähtökohtana voi kenties pitää Sokrateen lausumaa “tiedän, etten tiedä”. Jos ottaa jonkin asian kaikkina aikoina, kaikissa tilanteissa ja kaikissa mielentiloissa tietona ja totuutena sitä lainkaan kyseenalaistamatta, siirrytään pohdinnasta uskonnon leikkikentälle. Lähtökohta kaikelle pohdinnalle ja kaikelle viisaudelle, elämälle itsessään, on yksinkertaisesti se, ettei mitään voi tietää täysin varmasti. On toistamiseen syytä mainita, ettei harmaata arkea kuitenkaan voi kokonaan paeta, ja on selvää, ettei päivittäinen elämä voi pohjautua kaiken, jopa olemassaolon, kyseenalaistamiseen.

Ja näin on hyvä. Pohtiminenhan todellakin on yhteiskunnan kannalta hyödytön aktiviteetti. Maailma pyörii heidän varassaan – ja heidän ehdoillaan – jotka elävät kaavamaisesti. Heidän, jotka antautuvat niille vieteille, jotka ovat yhteiskunnassa sillä hetkellä sallittuja ja toivottuja, ja pyrkivät tukahduttamaan ne, mitkä eivät. Synny, opiskele, työskentele, maksa veroja, lisäänny, kuole – ja anna seuraavan sukupolven toistaa.

He, ketkä löytävät sisältään arkielämästä poikkeavan tason, tarvitsevat todennäköisesti arkielämän tylsää tasaisuutta kaikkein eniten. Arkielämässä on tiettyä turvaa. Arkielämä on se aika juhlapäivien välillä, jota tarvitaan, jotta juhlapäivät edes erottaa muista päivistä. Se tuo tasapainoa ja estää sen, ettei vietä liikaa aikaa “päänsä sisällä”. Uloskäynnin voi hukata.

Tuohon skenaarioon ei tosin tarvita pohdintaa. Nykyään tiede tarjoaa siihen paljon paremman tilaisuuden. Työlleen omistautunut kvanttifyysikko, joka pyrkii luomaan kaiken selittävää, ajan ja avaruuden käsitteet täysin mullistavaa teoriaa, tuskin pystyy ottamaan arkielämän pikkumaisuuksia kovinkaan vakavasti. Työn ja pakkomielteen välinen raja voi olla yhtä olematon kuin nerouden ja hulluuden.

 

madthinker

“You shall know the truth, and the truth shall make you mad.”
- Aldous Huxley

 

Poliittisesti korrektien, jumiutuneelta vinyylilevyltä kuulostavien kommenttien esittäminen väittelyissä on turvallista, syvällisten ja epäkorrektien pohdintojen ei. Pohtijoiden anonyymiys tullee siis jatkumaan niin kauan, kuin siihen on mahdollisuus.

Vaan miten hienoksi harmaan arjen jatkuva läsnäolo tekeekään ne hetket, kun jotain harvinaisempaa tapahtuu. Miten hienoa onkaan nykyään nähdä tai kuulla julkisesti esitetty, täysin aikakauden elämänkatsomukseen nähden epäkorrekti kommentti. Miten hienoa onkaan, jos kommentin taustalla on viisauden ja pohdinnan siemen. Jos kommentin esittäjä on vieläpä arvostettu julkinen henkilö, ja näin ollen aiheuttaa kohua kommentillaan, luvassa on upeita päiviä.

Miten hienoa nimittäin onkaan tuon jälkeen lukea esittäjän kommenttia tukevia anonyymejä kirjoituksia, joista suuren osan takana ovat epäilemättä he, ketkä omalla nimellään kirjoittaessaan tai esiintyessään paheksuvat kyseistä kommenttia ja sen esittäjää.

 

truth

 

TP

Yrittäjäkursseilla puhutaan paljon web presencestä ja corporate imagesta, eikä turhaan. Nykypäivänä verkkosivut ovat käytännössä pakolliset yritykselle kuin yritykselle. Sosiaalisen median, etenkin Twitterin, tarpeellisuudesta voi tosin olla montaa mieltä…

tweet

Perinteinen verkkosivu on joka tapauksessa hyödyllinen jopa yrityksille, jotka toimivat alihankkijoina isommille yrityksille, eivätkä edes etsi uusia asiakkaita tai sopimuksia. Sivut voivat parantaa isommankin yrityksen imagoa, mutta vähimmilläänkin niistä yleensä löytyvät toimihenkilöiden yhteystiedot ja tieto siitä, kuka nykyään vastaa mistäkin toiminta-alueesta. Oma verkkotunnus yritys.com-tyyliin luo myös samanlaista pysyvyyden tunnetta kuin lankapuhelinnumero.

Jos yrittäjän lähtökohtana siis on, että verkkosivut (web presence) on oltava, miksipä ne eivät voisi saman tien olla selkeät ja laadukkaat (corporate image)? Verkkosivujen laadukkuus on toki jossain määrin subjektiivista, ja etenkin esteettisyydessä mennään makuasioihin. Lisäksi rock-bändin ja lakifirman sivuille asetetaan epäilemättä erilaisia odotuksia. Siltikin, tuskin kukaan haluaa verkkosivuja, jotka ovat täynnä vanhentunutta tietoa, “kuolleita” linkkejä (page not found), ja epäselvää navigointirakennetta. Useimmat näkevät varmasti myös etuna, jos sivut toimivat hyvin kaikilla selaimilla. Silti ns. “hyvät” verkkosivut ovat yllättävän harvinaisia niin pienillä kuin vähän isommillakin yrityksillä. Miksi näin? Miksi sivut niin usein näyttävät lähes identtisiltä ja/tai ovat hankalasti navigoitavissa?

navigation

Otetaan esimerkkitapaukseksi uusi yrittäjä. Oletetaan tässä yhteydessä, että hänellä on tietty visio verkkosivujensa ja koko yritysilmeensä suhteen. Hän tietää, mitä haluaa, ja osaa myös kertoa sen. Hänellä ei kuitenkaan ole aikaa tai mielenkiintoa tehdä sivuja itse, saati osaamista. Siispä sivujen teko ulkoistetaan. Tehtävän ei uskoisi useimmissa tapauksissa olevan kovinkaan vaikea. Pikainen googletus antaa ymmärtää verkkosivuja tekeviä mainostoimistoja olevan joka lähtöön. Onpa monilla Internet-yhteyksiä tarjoavilla yrityksilläkin sopivalta vaikuttavia palveluja. Ja kun kerran palveluja hyödynnetään, miksipä ei samalla maksaisi hieman ekstraa ja ottaisi “koko paketin” logoineen ja käyntikortteineen?

Eteen tulee valinnanvaikeus, joten ensin etsitään suosituksia muilta yrittäjiltä, useimmiten tuloksetta. Sitten tutkitaan hinnastoja. Verkkosivuihin ja yritysilmeeseen kannattaa kyllä panostaa, mutta jos puhutaan aloittavasta 1-3 hengen yrityksestä, budjetti tuskin on henkilöauton luokkaa. Tällä saadaan karsittua osa tarjonnasta pois, mutta vielä jää valinnanvaraa. Siispä etsimään niitä firmoja, jotka täyttävät muutamat, hyvin yleiset perusvaatimukset:

  • Yrittäjän täytyy omistaa kaikki oikeudet tehtyyn grafiikkaan
  • Yrittäjän täytyy saada valita Internet-palveluntarjoaja vapaasti
  • Sivujen pitää olla vapaasti muokattavissa, mieluiten omalta koneelta käsin
  • Kertamaksu – ei kuukausimaksuja, ei jäsenyyksiä

Nyt on aika lähettää tarjouspyyntöjä firmoille, jotka tarjoavat tuon, ja niitähän on…nolla?

Miten näin on käynyt? Vajaa vuosikymmen sitten firmoja oli kymmenittäin. Pari tapaamista ja tuloksena logo kaikkeen käyttöön, käyntikorttitemplaatti painoja varten, ja esim. Microsoft Frontpagella tehty, vapaasti muokattavissa oleva sivusto, joka oli omalla koneella ja siirtyi nettiin vain siinä laajuudessa, kuin asiakas halusi.

wysiwyg

Logon ja käyntikorttitemplaatin voi yhä saada, mutta verkkosivut? Omalla koneella muokattavat verkkosivut jollekin suositulle verkkosuunnitteluohjelmalle? Ei. Ei onnistu. Useimmat kalliitkin paketit sisältävät johonkin vakiotemplaattiin perustuvan sivuston, jota voi muokata vain ja ainoastaan verkosta käsin erillisen kontrollipaneelin avulla.

Onnistuuko logon muokkaus? Ei. Taustakuvan vaihto? Ei. Marginaalien muuttaminen? Ei todellakaan. Kaikki tämä täytyy hoitaa sivujen tekijän kautta, mikä tietysti maksaa ekstraa. Itse voi ainoastaan muokata tekstiä ja kenties kuvia tietyissä kohdissa, mutta ei esim. vaihtaa kyseisen tekstin kohtaa.

confused

Siinä missä aiemmin käytettiin nimenomaan verkkosivujen tuottamiseen tarkoitettuja ohjelmia (kuten em. Frontpage), nykyään sivut tehdään pääasiassa jollain “sisällönhallintaohjelmalla”, joista tunnetuin lienee lähinnä blogeihin yhdistetty, mutta paljon muutakin hallitseva WordPress. Vaikka tätä tekstiä kirjoitetaan Windows Live Writerilla, julkaisuvaiheessa se siirtyy WordPressin holhouksen alaisuuteen. Tässä tapauksessa muokattava kenttä on tämä sivun vasen osa. Siihen saa tekstiä ja kuvia, mutta saako vaihdettua yläkuvaa? Ei. Saako laajennettua kenttää vapaasti eri kohdissa? Ei. Oikeaan sivustaan kai saa sentään aivan mitä haluaa? Ei. Kaikki tuollaiset muutokset vaatisivat itse templaatin muokkausta, joka ei onnistu ilman ohjelmointiosaamista.

Sisällönhallintaohjelmille on paljon käyttöä, ja isommat organisaatiot voivat hyödyntää niiden ominaisuuksia tehokkaasti. Näissä tapauksissa on jopa etu, ettei sivuja saa omalle koneelle vapaasti muokattavaksi. Tietyn kohdan muokkausoikeudet voi rajata tietylle ryhmälle. Kolikon kääntöpuolena ammattifirmankin toteutettamat pienyritysten sivut muistuttavat usein päiväkirjablogeja.

desperate

Monet pienyrittäjät harmittelevat tätä asiaa, ja tässä olisikin loistava mahdollisuus esim. työttömälle graafikolle. Pienellä kertainvestoinnilla hankkii koneelleen suosituimmat pienyrityksille suunnatut verkkosuunnitteluohjelmat, kuten WebPlus, Web Studio,
WebSite X5 ym, opettelee niiden perusteet muutamassa viikossa, ja tarjoaa sitten täysin mittatilauksena tehtyjä sivustoja asiakkaille näiden toiveiden mukaisesti. Lukemattomat yhden hengen yritykset maksaisivat tuhatkin euroa ensimmäisestä versiosta, jota voisivat itse sitten vapaasti muokata, ja varmasti palaisivat saman tekijän luokse halutessaan hieman enemmän piristystä sivujen ulkoasuun.

Markkinoita riittää, ja paljon. Aina vain ikävämmältä vaikuttava tulevaisuus tuo varmasti tullessaan muutoksia. Uudet yrittäjät ovat tabletti/Facebook-kansaa, joilla on taas täysin omat ajatukset. Kuitenkin vielä tällä hetkellä on perusteltua epäillä uuden yrittäjän olevan tottuneempi muokkaamaan dokumentteja omalla koneella olevassa Wordissa, kuin pilvessä olevien paneelien käyttämiseen.

Jos joku nyt sai kipinän kyseisen palvelun aloittamiseen, mutta epäilee omia taitojaan, kannattaa vilkaista mainostoimistojen omia verkkosivuja. Viimeistään niistä näkee, kuinka alhaalla rima nykyään on.

 

TP

Aiemmassa kirjoituksessani puhuin putkiremonteista välttämättömänä pahana, joka tulee väistämättä eteen talossa kuin talossa. Mutta onko todella näin? Mitä tapahtuisi, jos putkiremonttia ei tehtäisi? Ovatko putkiremontit vain kerrostaloasukkaiden huijaamista?

Tämä asia nousee esille tasaisin väliajoin. Mediassa törmäsin siihen viimeksi nelisen kuukautta sitten, kun lueskelin kahvilan pöydältä löytämääni iltapäivälehteä ja sattumalta silmä osui Roman Schatzin kolumniin.

rs

Schatz on kiintoisa persoona, jonka kirjoituksia ja haastatteluja tulee seurattua ajan salliessa. Tällä kertaa hän kommentoi putkiremontteja, joita hän piti yksinomaan suomalaisena kunnostustyönä, uskoi valtaosan niistä olevan tarpeettomia, ja päätyi toteamaan, ettei varmaankaan tapahtuisi mitään, vaikkei putkiin koskettaisi kahteenkymmeneen vuoteen.

Olen yrittänyt tutkia näitä asioita niiden todisteiden valossa, mitä on käytössä. Ehkä osa päätelmistä menee metsään, ja osa tiedoista on virheellistä, mutta hyvällä tuurilla jokin osuu oikeaankin. Käydään kuusi yleistä väitettä läpi.

 

 

Väite #1: Putkiremontti on “suomalainen kummajainen”

Tässä tulevat esiin erot omistusmallissa. Asunto-osakeyhtiö nimittäin on varsin suomalainen ilmiö. Vaikka Suomessa yleensä puhutaan omistusasunnoista ja vuokra-asunnoista, omistusasunto on terminä hämäävä. Kun Suomessa ostaa asunnon, ostaa vain osakkeen/osakkeita, jotka oikeuttavat tietyn asunnon hallintaan. Esimerkiksi saksalainen sen sijaan ostaa todellakin asunnon. Kun saksalainen koskettaa asuntonsa seinää, hän koskettaa omaa omaisuuttaan. Suomalainen sen sijaan koskettaa taloyhtiön omaisuutta.

Käytännössä ero ei ole niin suuri, kuin voisi kuvitella. Kerrostaloissa on kuitenkin aina kaikkien käytössä olevia tiloja, joista on huolehdittava, joten – vaikka se saattaa kulkea mm. “talorahan” nimellä – jonkinlaista vastikkeeseen verrattavaa summaa maksetaan muuallakin. Kuulemani mukaan summa on usein sama kaikille, eli isommassa asunnossa asuvia ei yleensä rangaista kovemmilla maksuilla, toisin kuin Suomessa. Se, mistä kaikesta “ulkopuolinen” huolehtii, on muissa maissa neuvottelukysymys. Suomessa laki määrää taloyhtiön vastuualueet, joihin tosin voi tietyin rajoin vaikuttaa yhtiöjärjestyksessä.

Voisi sanoa, että putkiremontteja tehdään Suomessa siksi, että se asunto-osakeyhtiössä on helposti mahdollista. Kun enemmistöpäätös on tehty yhtiökokouksessa, työn alkuvaiheet voivat käynnistyä. Toki ehdotus voidaan hylätä, ja joskus parissa ensimmäisessä kokouksessa hylätäänkin, mutta kiinteistöstä huolehtiminen on kaikkien etu.

Ensimmäinen väite on totta. Henkilökohtaisesti pidän käytäntöä itse asiassa varsin toimivana. Ehkä muuttaisin hieman sitä, miten kustannukset jakautuvat, jotta maksu/hyöty-suhde olisi lähempänä totuutta. Pääsääntöisesti minusta ennakkoon tiedotettu laaja remontti on kuitenkin parempi vaihtoehto kuin korjaustoimiin ryhtyminen, kun ongelmia on jo tullut. Yksi paha vesivahinko, jota vakuutus ei korvaa, tulee asukkaalle paljon kalliimmaksi, kuin maksuosuus laajastakin putkiremontista. Ja edelleen, putkiremonttiin voi varautua. Äkillinen putkirikko aiheuttaa paitsi enemmän mielipahaa, usein myös huomattavia irtaimistovahinkoja.

true

 

Väite #2: Suomalaisiin taloihin on asennettu ala-arvoisia putkia

Tiedetään, että etenkin 1970-luvulla oli tapana rakentaa nopeasti ja halvalla, ja tällöin tuotiin maahan mahdollisimman halpaa putkea, jonka seinämien paksuus vaihteli paljon. Tutkimuksista huolimatta tuolloin rakennetuissa taloissa putkirikot ovat olleet yleisiä, koska putki voi olla hyväkuntoinen tietystä kohtaa, mutta hajoamispisteessä toisesta. Parin putkirikon jälkeen kynnys täyteen putkiremonttiin madaltuu kummasti… Näissä taloissa putkiremontti tuleekin usein eteen paljon tavallista nopeammin. Samaa trendiä ennustetaan 1990-luvun rakennuksissa.

Suomalainen veden laatu vaikuttaa myös asiaan. Monissa muissa maissa vesi on kovempaa ja kalkkipitoisempaa, joka lisää rautaisten putkien kestoa. Tätä ajatellen saman tasoluokan putki kuluu samalla käyttöasteella nopeammin Suomessa kuin Saksassa.

Tasalaatuistenkin viemäriputkien seinämät ovat ajan saatossa ohentuneet. Uusi putki, joka asennettiin 1900-luvun alussa, oli seinämiltään merkittävästi paksumpi kuin nykyinen. Tämä trendi ei kuitenkaan rajoitu Suomeen.

Väite tuntuisi olevan tiettyinä aikakausina täysin totta, mutta pitää paikkaansa myös muina aikakausina tietyin varauksin. Jos Suomen olosuhteita ei huomioida valinnoissa, putkea voi pitää heikkona.

true

 

Väite #3: Suomalainen rakennus on laaduton

Jos mennään hetkeksi putkiremonttien ulkopuolelle, etenkin uudehkot kerrostalot ovat monilta osin varsin heikkotasoisia. Halvat pintamateriaalit ja vinot seinät eivät pahemmin herätä luottamusta. Äänieristys täyttää juuri ja juuri minimivaatimuksen ja kaikki, mikä ei ole näkyvissä, on viimeistelemätöntä. Näissä asioissa Suomi ei kuitenkaan erotu mainittavasti muista maista. Hintavertailu antaisi olettaa parempaa, mutta Suomen kovan hintatason syyt ovat muualla.

Suomalainen rakennustapa nähtävästi tekee kuitenkin putkikorjaukset poikkeuksellisen hankalaksi. Putkien suunnittelussa tuntuu olevan myös tiettyjä kummallisuuksia. Kaikilta alueilta kantautuu tietoja, joissa uudemman WC-istuimen “pienen huuhtelun” käyttöä ei suositella putkien tukkeutumisriskin vuoksi.

Rakennusten laatuun vaikuttavat niin monet asiat, ettei tätä väitettä voi suoraan hyväksyä. Tokkopa sellaista ns. “normaalikansalaisille” tarkoitettua kerrostaloa Euroopasta löytyykään, jonka laatuun oltaisiin täysin tyytyväisiä. Väitteessä on kuitenkin sen verran paljon totuuttakin, ettei sitä voi todeta valheelliseksi. Jopa kahden samojen piirrosten mukaan rakennetun talon välillä voi olla merkittäviä laatueroja samasta sijainnista, rakennusvuodesta, ja hinnasta huolimatta.

Joitain yleistyksiä vuosikymmenien välille voisi tehdä, mutta väite jääköön pohjimmiltaan asukkaan ratkaistavaksi.

undecided

 

Väite #4: Putkiremontin asumishaitat ovat merkittävät

Tällä hetkellä putkiremontteja tehdään n. 30-60v vanhoissa taloissa. Kun talot aikanaan rakennettiin, vesieristyksistä ei juurikaan välitetty, vaan muovimatto oli ratkaisu kaikkeen. Vielä 90-luvullakin, kun kylpyhuoneita remontoitiin, vesieristys tehtiin “ohimennen”, josko lainkaan. Kun ongelmia alkoi ilmetä aina vain enemmän, lakia muutettiin.

Suomen Kiinteistöliiton vastuunjakotaulukon mukaan vesieristys on rakenteisiin kuuluva osa ja näin ollen taloyhtiön vastuualuetta. Nykyään, ellei yhtiöjärjestyksessä ole toisin säädetty, kylpyhuoneremonttia asunnossaan tekevä ei saa enää itse tehdä vesieristystä, vaan tekijältä vaaditaan sertifikaatti. Taloyhtiö maksaa vesieristyksen.

Ongelmia tulee, jos asuntojen kylpyhuoneet ovat merkittävästi eritasoisia. Asukas A on voinut teettää viimeisen vuoden sisällä laajan kylpyhuoneremontin käyttäen laadukkaita laattoja. Hänen vierusnaapurinsa B ja yläkerrassa asuva C eivät. Jos/kun jossain vaiheessa B:n tai C:n asunnossa tapahtuu vesivahinko, asukas A kärsii asiasta ja joskus koko kylpyhuoneremontti joudutaan uusimaan. Taloyhtiö ei kuitenkaan vastaa tuhoutuneista laatoista, vaan yhtiön vastuulla on vain palauttaa kylpyhuone perustasoa vastaavaksi, joka tässä tapauksessa tarkoittaa laattojen sijaan muovimattoa.

Putkiremontin merkittävimmät haitat eivät johdu niinkään putkien uusimisesta, vaan talon perustason kohentamisesta. Jos tutkimusvaiheessa tehtävä asuntokierros osoittaa useimpien kylpyhuoneiden olevan huonokuntoisia, tehdään usein päätös uusia kaikki kylpyhuoneet nykypäivän standardeja vastaaviksi. Tilat vesieristetään ja laatoitetaan, sekä vesikalusteet vaihdetaan. Tämä vie aikaa, ja aiheuttaa etenkin purkuvaiheessa melua. Perinteisen putkiremontin yhteydessä uusitaan usein myös sähkökeskukset, tuodaan nopeat Internet-yhteydet mahdollistavat valokuitukaapelit asuntoihin jne.

Viemäreiden pinnoitus on vaihtoehto, jos putket ovat riittävän hyvässä kunnossa siihen. Tällöin perustaso ei kuitenkaan nouse, ja käyttövesiputkien vetoon sekä mahdollisiin sähkötöihin on joka tapauksessa syytä varautua. Jos taloyhtiössä on tehty paljon kylpyhuoneremontteja, on järkevää harkita loppujenkin uusimista. Osakkaalle tämä ei olisi ilouutinen, tapahtuisihan se “pakon edessä”, mutta hänen asemansa ei varsinaisesti olisi epäreilu, vaan verrattavissa osakkaaseen talossa, jossa on päätetty tehdä perinteinen putkiremontti ja uusia kylpyhuoneet. Hänen vain käsketään tehdä nyt se, minkä muut ovat tehneet aiemmin.

Entä käyttövesiputkien pinnoitus? Euroopassa käyttövesiputkia on pinnoitettu kymmeniä vuosia, ja Suomessakin vajaan kymmenen vuoden ajan. Huonosti tehdyssä pinnoitustyössä on kuitenkin mahdollista, ettei pinnoitusaine (yleensä epoksi) esim. mutkakohdissa täysin kovetu, jolloin siitä voi liueta veteen Bisfenoli-A:ta. BPA:n käyttö on laajaa, ja pääosin sallittua, joskin tuttipulloissa aine kiellettiin EU:ssa “ennalta varautumisen periaatteen mukaisesti” 2011, koska sen epäillään aiheuttavan hormonihäiriöille altistumista.

Käyttövesiputkienkin pinnoituksia siis kyllä tehdään jo nyt, eikä näissä projekteissa ole havaittu merkkejä terveysvaarasta. Epäilemättä käytäntö yleistyy, kun tehdyistä pinnoituksista saadaan Suomessakin pidemmän aikavälin kokemuksia ja pinnoitusaineiden valikoima laajenee. Toistaiseksi taloyhtiöt kuitenkin valitsevat putkien vaihdon, koska vakuutusyhtiöiden kanta pinnoitukseen vaihtelee ja tekijöitä on vähän, joten taloudellista hyötyäkään ei ole. Käyttövesiputkien veto pinta-asennuksena ei muutenkaan ole kovin suuri asia putkiremonttia kokonaisuutena ajatellen.

Mitä laajempana putkiremontti tehdään, sitä enemmän siitä on asumishaittaa. Tämän truismin jälkeen kannattaa kuitenkin muistaa, että suppeakin putkiremontti, jonka tässä yhteydessä voisi kuvitella käsittävän viemäriputkien pinnoituksen ja käyttövesiputkien uusimisen, häiritsee sekin vielä nykyään asumista yllättävän paljon. Meluhaitat voivat olla vähäisempiä, eikä itse asunnossa tehdä läheskään yhtä paljon työtä, mutta vesi- ja viemärilinjat voivat olla silti pois käytöstä useita viikkoja.

Väite on joka tapauksessa totta. Putkiremontin asumishaitat ovat tätä kirjoittaessa aina merkittävät, ja tulevat varmasti olemaan sitä vielä ainakin seuraavat kymmenen vuotta.

true

 

Väite #5: Joku käärii välistä suuret summat

Etenkin taloyhtiöissä, joissa ongelmista kärsivät kaikki, remontit kannattaa tehdä pilkuntarkasti lain kirjaimen mukaan. Jos kaikkia kuitteja ei löydy, eikä kaikkea ole paperilla, on turha yrittää saada ketään vastuuseen työvirheistä. Hyvämaineisen, alalla vuosia toimineen urakoitsijan valitseminen kannattaa.

Vetääkö taloyhtiö välistä? Ei. Yhtiökokoukseen osallistuvat päätöksentekijät sekä taloyhtiön hallituksen jäsenet lähes poikkeuksetta omistavat yhtiön osakkeita. Mitä pienemmät menot, sen parempi heille. Suurin osa myös asuu talossa, joten asumishaittojen minimointikin on heille etu.

Vetääkö urakoitsija välistä? Tuskin. Alalla kuitenkin on useita urakoitsijoita, jotka kilpailutetaan. Hyväksi havaitun yrityksen hinnat voivat olla aloittelevaa hieman korkeampia, mutta ennen pitkää tulee vastaan raja, jossa taloyhtiöt ennemmin ottavat pienen riskin ja palkkaavat tuntemattomamman riskin, kuin maksavat selvää ylihintaa markkinajohtajalle.

Onko Suomessa Schatzin väittämä “putkimafia”? Ei ole. Jos tiettyjen yritysten putkiremonteissa esiintyy ongelmia useammin kuin toisten, se herättää nopeasti jo vakuutusyhtiöidenkin mielenkiinnon.

Tehdäänkö putkiremontteja turhaan? Kustannukset huomioiden voisi sanoa, ettei näin todellakaan tapahdu. Laajaan putkiremonttiin voi toki sisältyä yksittäisiä asioita, kuten tietoliikenneyhteyksien kohennus, jotka ovat joillekin asukkaille turhia, mutta itse putkiremontti on yhtiökokouksen päätös. 2010-2012 välillä putkistojen uusimisen mediaanihinta oli 450€ vastikeneliöltä, eikä tämä sisällä vielä kylpyhuoneremontteja tai sähköjärjestelmän uusimisia. Jos yksiönkin kohdalla n. 15000€ maksavaan remonttiin lähdetään turhaan, uskallan väittää tämän johtuvan talon osakkaiden rajoittuneesta mentaalisesta kapasiteetista “putkimafian” painostuksen sijaan.

Väite on silti totta. Joku käärii välistä suuret summat. Useiden mielestä tämä ei tapahdu rehellisesti eikä oikeudenmukaisesti, mutta täysin laillisesti se kiistämättä tapahtuu. Onhan varsin helppoa vetää välistä laillisesti, jos säätää lait itse.

tax2  tax3

 

Väite #6: Mitään pahaa ei tapahtuisi, jos putkiremontteja ei tehtäisi

Oletetaan, ettei yhtäkään putkiremonttia tehdä ennen vuotta 2030. Mitä vanhemmissa taloissa tapahtuisi? Putkivuotoja alkaisi esiintymään eri puolilla taloa. Ellei heti, niin ainakin ennen pitkää vakuutusyhtiö määrittelisi vuotojen syyksi kunnossapidon laiminlyönnin. Korjauksille, irtaimistovahinkojen korvauksille, tilapäisasumisille ja kaikelle vastaavalle olisi vain yksi maksaja: taloyhtiö. Yhtiökokoukset olisivat yhtä riitaa siitä, mitä korvataan ja kenelle. Oikeustaistelut kestäisivät vuosia. Saattanee myös olla ikävähkö kokemus, jos “knee deep in shit” ei monille asukkaille olisikaan enää pelkkä kielikuva…

wd2   wd1  

Nähtävästi on tiettyjä 1900-luvun alussa rakennettuja taloja, joissa ei ole koskaan tehty putkiremonttia, eikä asiaa nostettu edes esiin. Näitä on ilmeisesti etenkin Helsingissä ja monet alan henkilöt (sekä keskustelupalstoille kirjoittelevat talojen asukkaat) epäilevät katastrofin olevan lähellä. Mannerheimintie 30:ssä sijaitsevasta talosta valuu aika ajoin ulos ihmisjätteitä. Aika näyttää, alkaako Mannerheimintien muista taloista pikapuoliin valumaan ihmisen jätteitä. Se on täysin mahdollista, koska tämä viimeinen väite on kiistatta valhetta.

false

 

Niinkin ikävä episodi talon elinkaaressa kuin se on, putkiremontti on välttämättömyys

Kun siihen ryhdytään, sen suomista mahdollisuuksista kannattaakin ottaa kaikki irti, etenkin omassa asunnossa. Jos urakoitsijan tarjoamat vesikalusteet tai laattavalikoima eivät miellytä, neuvottele haluamistasi vaihtoehdoista ja tiedustele välirahaa. Pesualtaan ja suihkusekoittimen, usein myös wc-istuimen sijaintiakin voi yleensä tietyin rajoituksin vaihtaa.

tip_idea_light_bulb

Aiemmin jo mainitsin, miten putkiremontista on taloudellista haittaa omistajalle ja sijoittajalle, koska kustannukset ovat paljon suuremmat kuin asunnon arvonnousu. On kuitenkin todettava sekin, että jos olisin ostamassa asuntoa itselleni, ts. kotia, tulossa oleva putkiremontti vain kannustaisi kaupankäyntiin. Parempaa tilaisuutta remontoida asunto haluamakseen tuskin tulee.

 

TP

Monet talot niillä alueilla, joilla toimin, on rakennettu 1960-1970 -luvuilla, ja ovat nyt putkiremontti-iässä. Vanhimpiin remontti on jo tehtykin ja kokemukset ovat olleet hyvin vaihtelevia.

Joissain taloissa projekti on hoidettu todella tyylikkäästi. Isännöitsijä ja hallitus eivät ole ainoastaan kilpailuttaneet tarjouksia, vaan myös kysyneet kokemuksia niiden talojen asukkailta, joissa tarjouksen tehnyt firma on aiemmin toiminut. Tiedotuksesta on huolehdittu hyvin, asuinmukavuus on pyritty maksimoimaan, asuntoja ja niissä olevaa irtaimistoa on kunnioitettu, ja korjatuissa kylpyhuoneissa työn laatu on ollut ensiluokkaista.

Sitten ovat ne muut… Heikkotasoista tiedotusta, puutteellista suunnittelua, epäselvyyttä työn todellisista tekijöistä… Nämä ovat johtaneet lukuisiin oikeustaistoihin asukkaan, taloyhtiön, isännöitsijän sekä urakoitsijan välillä. Positiivista on, että asukas yleensä voittaa oikeustaistot. Lohtu on kuitenkin varsin laiha, jos oikeusprosessi vie vuoden päivät, ja saatavat korvaukset todella alhaisia aiheutettuun vahinkoon ja mielipahaan nähden.

putket1

Hiljattain uutiskynnyksen ylitti blogi, jossa kritisoitiin heikkotasoista putkiremonttia. En tunne kyseistä tapausta, mutta olen itse kannustanut vuokralaisia ja asukkaita pitämään kirjaa – mikä ettei blogiakin – putkiremontin edistymisestä ja ottamaan valokuvia eri työvaiheista. En kannusta yritysten nimien julkaisua tai niiden halveerausta, koska kyse on yksittäistapauksista. Tiedot kuitenkin auttavat palkattua yritystä välttämään ala-arvoista työtä tekeviä työntekijöitä jatkossa, joten itse näen ongelmien tuomisen esiin mm. yhtiökokouksessa olevan kaikkien etu.

Onnistunut putkiremontti on yhteispeliä ja edellyttää aktiivisuutta ja asiantuntemusta urakoitsijan lisäksi hallitukselta ja isännöitsijältä. Niistä taloista, joissa omia asiakkaitani asuu ja joissa putkiremontti lähestyy, osassa on vuosia ennen toteutusta lähestytty asukkaita kyselyillä ja toiveilla, joiden pohjalta projekti suunnitellaan. Kaikki tärkeimmät asiat on postitettu ja laitettu ilmoitustaululle ja pienemmät yksityiskohdat verkkosivuille. On myös erillinen yhteyshenkilö, joka selvittää vastaukset asukkaiden kysymyksiin. Tällaisen putkiremontin voi odottaa onnistuvan hienosti. Hyvissä ajoin tehdyt päätökset auttavat palkattua urakoitsijaa oikeanlaisen työvoiman palkkauksessa ja varhainen tiedotus aikatauluista auttaa asukkaita varautumaan tilanteeseen.

Joissain taloissa tiedotus on ollut niin heikkoa, että koko remontti tulee yllätyksenä asukkaille ja ensimmäinen asukasilta on aivan viime hetkellä, eli puolta vuotta ennen projektin aloitusta. Olen itsekin hyvässä uskossa vuokrannut muutamasta talosta asuntoja sanoen, ettei merkittäviä remontteja ole tiedossa, koska olen itse saanut kyseisen tiedon. Vielä myöhemminkin asukaspalvelija, isännöitsijä ja hallituksen edustaja ovat kaikki olleet eri linjalla. Onneksi useimmissa tapauksissa tilanne on korjattu, kissa nostettu pöydälle, ja projekti aloitettu kokonaan alusta, tällä kertaa kunnolla.

putket2

Uskon, että varsin pian putkiremontti ei ole enää mikään “mörkö”. Mitä enemmän osakkaat ovat tehneet kylpyhuoneremontteja ja laittaneet samalla vesieristykset nykystandardeja vastaaviksi, sitä helpommin päädytään pinnoitukseen. Pinnoitusmenetelmät myös kehittyvät, vakuutusyhtiöt hyväksyvät yhä useamman hyväksi havaitun firman toiminnan ja käyttövesiputkien pinnoittamisesta syntynyt kohukin saataneen hallintaan, kun tarjolla on pidemmän ajan kokemuksia.

Vielä nykyään putkiremontista kiistatta aiheutuu pitkäaikaista asumishaittaa, mutta sen lisäksi, että se on välttämätön pakko, valmistuttuaan se lisää asunnon arvoa ja etenkin asumismukavuutta merkittävästi. Hetken harmi tuo pitkän hyödyn.

idea

Perusneuvot, jotka antaisin asukkaille, joiden asuintalossa putkiremontti lähestyy, ovat yksinkertaisia:

  • Jos putkiremontti on täysin vieras asia, kannattaa hankkia jokin asiaa käsittelevä perusteos. Esimerkiksi Taloyhtiömme putkiremontti on lyhyt ja selkeä opas ja kertoo, mitä on odotettavissa ja mitä sopii vaatia.
  • Osallistu yhtiökokouksiin. Selvitä, miten asiaa hoidetaan ja millä perustein remontointitapa ja urakoitsija on valittu.
  • Pohdi, olisiko putkiremontin ajankohta sopiva aika lomamatkalle tms.  Etenkin pienemmissä taloyhtiöissä asuville ja/tai pinnoitusmenetelmällä tehtävissä remonteissa tämä voi olla hyvä vaihtoehto. Perinteinen putkiremontti, jossa kylpyhuoneet uusitaan, aiheuttaa kuitenkin yleensä yli kahden kuukauden katkon veden, viemärin, ja usein sähkönkin toimintaan, joten sijaisasunto on useimmiten paras vaihtoehto.
  • Sijaisasunnon etsiminen kannattaa aloittaa hyvissä ajoin. Lupaavista ilmoituksista huolimatta vuokra-asunnon löytäminen kolmeksi kuukaudeksi voi osoittautua hyvinkin hankalaksi.
  • Jos omistat asuntosi, pohdi eri rahoitusvaihtoehtoja. Etenkin hieman iäkkäämmät asukkaat ovat usein halunneet maksaa remontin kerralla ottamalla asuntojoustolainaa. Samassa yhteydessä lainaa voi ottaa hieman enemmänkin ja matkustella, parantaa elintasoa jne… Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että asuntojoustolainan korko on verovähennyskelpoinen vain siltä osalta, millä on maksettu putkiremontti.
  • Vuokralaisella on paljon vaihtoehtoja. Yllättävän monella on sitkeyttä ja luonnetta asua asunnossa läpi remontin. Sen epämukavuus lienee kiistatonta, enkä sitä itse suosittelisi, mutta valinta on täysin mahdollinen ja asuminen yleensä ilmaista putkiremontin ajalta. Kyse on mm. luonteesta ja siitä, paljonko viettää aikaa kotona. Hyvä vuokranantaja tarjoaa useita vaihtoehtoja ja voit itsekin tehdä ehdotuksia.
  • Koska putkiremontti nostaa asunnon arvoa, talon vuokratkin yleensä nousevat. Keskimääräinen korotus on suurempi kuin esim. elinkustannusindeksiin sidottua vuokraa voisi korottaa. Joillain vuokranantajilla onkin tapana irtisanoa vuokrasopimus sopivasti puolta vuotta ennen putkiremontin valmistumista (“asunto tarvitaan omaan käyttöön”) ja vuokrata se heti aiemman sopimuksen päätyttyä korkeammalla vuokralla – usein jopa samalla vuokralaiselle. Sitä voi sinänsä pitää tietynlaisena vääryytenä, mutta rahoitusvastike kyllä vähentää vuokranantajan kuukausituloja merkittävästi. Uuden vuokralaisen etsiminenkään ei kuitenkaan ole ilmaista, joten jos kyseessä on hyvä vuokrasuhde, kannattaa pyrkiä neuvottelemaan kompromissiratkaisusta puolin-toisin.
  • Urakoitsija pääsääntöisesti suojaa työkohteen ja toimittaa suojamuovia muun asunnon eristämiseen. Etenkin perinteisesti toteutetussa putkiremontissa rakennuspölyä kuitenkin voi päästä kaikkialle, joten elektroniikka (televisio, tietokone jne) kannattaa viedä pois asunnosta.
  • Kuten aina, kun tapahtuu jotain “epätavallista”: dokumentoi, dokumentoi, dokumentoi. Ota kuvia ennen remonttia, remontin aikana ja remontin jälkeen. Jos tunnet talon muita asukkaita, voit myös verrata työn jälkeä asuntojen välillä.
  • Useimmat asukkaat joutuvat tekemisiin putkiremontin kanssa vain kerran elämässään. Asukasilloissa tietoa antavat tekevät remontteja työkseen. Aika ajoin voi tulla asioita, joita toinen pitää itsestäänselvänä, toinen ei. Kaikesta epäselvästä kannattaa aina kysyä. Jos kyse on vähänkään merkittävämmästä asiasta, kyselyt kannattaa tehdä sähköpostitse, jolloin vastauksesta jää dokumentaatio. Vähimmilläänkin kannattaa kuitenkin aina selvittää, kenen kanssa puhuu ja merkata asiat ja ajat ylös.
  • Jos putkiremontti kaikesta huolimatta on aiheuttanut tuhoa irtaimistolle ja/tai on syytä epäillä laiminlyöntejä, asia kannattaa nostaa esille taloyhtiön ja urakoitsijan kanssa. Yhtäkään osapuolta ei kannata kuitenkaan suoraan syyllistää. Kuten sanottua, on täysin mahdollista, että hyvä urakointifirma, jolla on taustalla monia onnistuneita projekteja, on juuri tässä tapauksessa tietämättään palkannut huonoa työväkeä. Ennakkotapauksia oikeusjutuista on paljon, joten hyvä firma kyllä korjaa asiat viipymättä ja tietää olla palkkaamatta kyseistä työväkeä jatkossa.

worker

Taloyhtiössä tehtäviin remontteihin liittyy asioita, joita voi pitää vääryytenä. Jos putkiremonttia ajatellaan, vanhemmissa taloissa yksiöissä ja kaksioissa voi olla samankokoinen kylpyhuone. Koska maksu määräytyy työmäärän sijaan osakkeiden lukumäärän perusteella, kaksion omistaja joutuu maksamaan samasta työstä n. tuplahinnan yksiön omistajaan verrattuna. Toisena esimerkkinä ovat monissa taloyhtiöissä olevat liikehuoneistot, joista peritään usein tuplavastike. Myös putkiremontin tapauksessa liikehuoneiston omistaja joutuu maksamaan tuplahinnan, mutta koska liikehuoneistoissa harvemmin on laatoitettavia suihkutiloja, rahalle ei saa edes mitään näkyvää vastinetta.

Putkiremontin voi myös ajatella asettavan asukkaat hieman eriarvoiseen asemaan. Esim. liikkumisrajoitteisten on usein mahdotonta käyttää julkisia saunatiloja peseytymiseen tai pihalle tuotuja työmaakoppeja saniteettitiloina. Toisilla myös on vapaammat aikataulut ja saattaa olla tulossa esim. työmatkoja, joten he voivat selvitä koko remontista hyvin vähällä. Jotkut myös yksinkertaisesti löytävät muuttoapua ja paikan tilapäisasumiselle toisia helpommin.

On hyvä muistaa, ettei lähestyvä tai käynnissä oleva putkiremontti ole ilon aihe kenellekään. Jokaiselle, joka asuu talossa, se on suuri asumishaitta. Vuokralaiset joutuvat usein etsimään valintansa mukaan joko uuden asunnon tai tilapäispaikan, jossa asua remontin ajan. Lisäksi, vaikka omistusasujat ja asuntosijoittajat kiistämättä hyötyvät asunnon arvonnoususta, menee pitkä aika, kunnes arvonnousu vastaa remontin aiheuttamia kuluja. Tästä asiasta oli puolisen vuotta sitten artikkeli Ilta-Sanomissa.

Jos kokouksissa ja tapaamisissa tunteet uhkaavat kuumentua, kuten usein käy, kannattaa jokaisen muistaa vaihtoehto: jättää työ tekemättä ja odottaa varoittamatta esiintyviä, putkirikkojen aiheuttamia vesivahinkoja.

vuoto

Niinkin paljon haittaa ja menoja kuin putkiremontista on, sen suorittamatta jättämiseen verrattuna menot ovat pieniä ja haitta varsin vähäinen.

 

TP

Jokunen aika sitten tutkailtiin SoftOrbitsin kehittämää Sketch Drawer-ohjelmistoa. Tällä kertaa katsotaan, onko saman firman Photo Retoucher-ohjelmistosta mihinkään.

Photo Retoucher tarjoaa joitain kuvanmuokkauksen perusominaisuuksia, kuten kirkkauden ja kontrastin säätämisen, kuvan kiertämisen myötä- tai vastapäivään, ja mukana on myös ominaisuus luoda vedoksia, joskin huomattavasti Sketch Draweria suppeampana (käytössä ovat vain vakioasetukset, ei säätömahdollisuuksia).

Nimensä mukaisesti Photo Retoucher on ensisijaisesti tarkoitettu kuvan retusointiin. Retusointiominaisuudet voi jakaa karkeasti kolmeen ryhmään.

Ensin on vanhojen valokuvien taitosten ja “häiriöraitojen” muokkaus, joka tapahtuu “scratch remover”-ominaisuudella. Tässä ohjelman sisäinen logiikka toimii hyvin. Yleensä vanhoissa kuvissa olevat ongelmakohdat ovat pieniä ja/tai kapeita, sekä erottuvat kuvasta hyvin, jolloin ohjelman on helppo täydentää ne ympäröivää materiaalia hyödyntäen.

Toisena on ohjelman varsinainen pääominaisuus, objektien poisto kuvasta. Tämä on huomattavasti vaativampi tehtävä, koska yksikään ohjelma ei voi tietää, mitä objektin takana on. Tulokset vaihtelevatkin merkittävästi.

constr1_resize     constr2_resize

Pääsääntöisesti voidaan sanoa, mitä tasaisempaa tekstuuria poistettavan objektin ympärillä on, sitä paremmin poisto onnistuu. Yo. kuvissa oikeanpuoleisesta on poistettu puunoksia oikeasta yläkulmasta, sekä harjakaton keskiosilta. Koska oksien ympärillä on tasaista taivasta, poisto onnistuu hyvin. Sinisen talon kyljessä oleva myrkynvihreä sähökeskus on poistettu. Maa näyttää tasaiselta, mutta keskuksen luoma varjo jää taloon. Poistokentän laajennuksella tilanne olisi toki parempi, mutta tämä demonstroi ohjelman logiikkaa. Myös punainen auto on poistettu, suhteellisen onnistuneesti. Sen ympärillä ei ole tasaista tekstuuria, muttei myöskään mitään häiritsevää, joten etenkin pienemmässä kuvassa poisto jää laajalti näkymättömiin. Mitä suurempi kuva on, sitä tarkemmin poistokohta erottuu, mutta ylipäätään lopputulos on viiden sekunnin työksi hyvä.

tref1     tref2

Näissä kuvissa, joissa ilmapalloa pitävä pikkutyttö on poistettu toisesta kuvasta, näkee kolmekin ongelmaa. Ensinnäkin tytön varjo on yhä nähtävissä. Laajemman rajauksen kokeilu kiistämättä häivytti varjonkin, mutta samalla myös laattasaumat. Toisekseen, tyttö on kohdassa, jossa laatoituksessa on kulman tekevä “koristeraita”. Koska tytön toisella puolella on harmaata, toisella ruskeaa, ohjelma pyrkii kompromissiin. Ja kolmantena on lattian kiilto tytön oikealla puolella. Tässäkään ohjelma ei voi tietää valokiillon päättymiskohtaa, minkä seurauksena kuvaan jää erottuva “läikkä”. Jotkut ohjelmat onnistuisivat paremmin, monet huonommin. Tulos on kuitenkin aina ohjelman logiikkaan perustuva arvaus.

ranta1     ranta2

Parhaiten objektin poisto onnistuu, jos taustalla on joko tasaista pintaa, kuten taivasta, tai epäsäännöllistä tekstuuria, kuten asfalttia, hiekkaa tai aaltoilevaa vettä. Tässä oikeanpuoleisesta kuvasta on poistettu poiju, ja poisto on kuvaa isompanakin tarkastellessa lähes täysin huomaamaton. Poijun kohtaan ilmestyy ympäröivän kaltaista, muttei identtistä aaltoa, ja värisävy on tasainen.

Ja kuten todettua, kuvista voi tehdä vedoksia, mutta vain valmiiksi säädetyin vakioasetuksin, ja esim. tässä kuva jää liian vaaleaksi, vaikka käytössä on tummin asetus:

ranta3

Lopuksi löytyvät vielä “spot remover” ja “concealer brush”, jotka on tarkoitettu henkilökuviin ja tekevät ihosta sileämmän, hampaista valkoisemmat jne. Nämä ovat ohjelman vähäpätöisin ominaisuus, ja tarjolla on huomattavasti parempia ohjelmia, jotka ovat keskittyneet yksinomaan tähän tehtävään. Esimerkkikuvat puhuvat julmaa kieltään:

yellow_teeth    yellow_teeth2

Ei ole ihme, että SoftOrbitsin sivuilta löytyvässä esimerkkikuvassakin henkilöllä on suu kiinni. Kuten kuvista näkyy, hampaiden vaalennus onnistuu vain manuaalisesti hiirellä, ja jos kuvan resoluutio on pieni, kelvollisenkin lopputuloksen saaminen on miltei mahdotonta. Ihon kiillon vähentämisessä ja ryppyjen tasoittamisessa tulos on parempi, mutta myös se pohjautuu manuaaliseen työhön. Toisaalta kaiken selvästi erottuvan, kuten esim. kauneuspilkun, saa helposti ja hienosti pois “spot removerilla”.

Monet Sketch Draweria koskeneet kommentit voi siirtää suoraan Photo Retoucheriin. Ammattilainen tulee aina saamaan Photoshopilla parempaa ja juuri haluamansa kaltaista jälkeä. Harrastajalle Photo Retoucher on kuitenkin helppokäyttöinen ja nopea ohjelma.

Sketch Drawerin tavoin Photo Retoucher toimii kaikissa Windows-versioissa XP:stä lähtien ja suomi kuuluu tässäkin kielivalikoimaan.

Valitettavasti hinnoittelussa on menty pahan kerran metsään. Halvin Personal-lisenssikin maksaa nykykurssilla yli 38 euroa, ja tällä saa käyttöoikeuden vain yhteen koneeseen. Jos haluaa ohjelman käyttöön esim. pöytäkoneessa ja kannettavassa, täytyy hankkia kalliimpi Home-lisenssi, jolloin hinta 1,5-kertaistuu. Yrityskäyttöön tarkoitetulle Business-lisenssille kertyy hintaa jo yli 150 euroa. Sopiva hintaluokka olisi jossain 20 euron tasolla, eli samaa luokkaa Sketch Drawerin kanssa.

Muihin käyttöihin löytyy ilmaisohjelmistojakin, mutta objektien poisto ei ole vielä kaikkein yleisin ominaisuus. Harrastajalle tarve on todennäköisesti satunnainen, joten kannattaa tarvittaessa käyttää ohjelman testiversiota, jonka voi ladata Photo Retoucherin sivuilta. Kuvankäsittelystä enemmän kiinnostuneen kannattaa huomioida, että jo Home-lisenssi maksaa enemmän kuin mm. Corelin monipuolinen Paint Shop Pro, ja hyvin pienellä lisäpanostuksella voi hankkia jo Photoshop Elementsinkin.

Toisin kuin Sketch Drawer, Photo Retoucher sisältyy SoftOrbitsin omaan Digital Photo Suiteen, joka tarjoaa rahalle huomattavasti enemmän vastinetta. Kyseiseen kokonaisuuteen sisältyy myös mm. SoftSkin Photo Maker, joka muokkaa henkilökuvia automaattisesti ja huomattavasti monipuolisemmin kuin Photo Retoucher rajoittuneilla ominaisuuksillaan.

Joka tapauksessa, jos kuvanmuokkaus vähänkin kiinnostaa ja Photo Retoucheria tarjotaan uudelleen Giveaway of the Day-sivulla, se kannattaa tietysti ottaa, vaikka vain satunnaiskäyttöönkin.

 

TP

Vaikuttaa siltä, että yllättävän moni on lukenut jos jonkinlaisia raapustuksiani tänne. Viimeisten kuukausien aikana sähköpostilaatikkoon on tullut varsin merkittävä määrä kyselyjä kirjoitusten loppumisesta. Jos joku sinnikäs sielu vielä uskoo maapallolla olevan älyllistä elämää, tämä fakta vakuuttanee heidät toisiin ajatuksiin.

Tämän vuoden aikana kirjoitukset ovat todellakin jääneet vähäisiksi, muttei se johdu siitä, että olisin päättänyt lopettaa kirjoittamisen. Joudun myös tuottamaan pettymyksen niille optimisteille, jotka uskoivat minun vihdoin potkaisseen tyhjää. Vain hyvät kuolevat näinkin nuorena…

Ei, todellinen syy on paljon arkisempi. Koska nähtävästi pieni paikkani Internetin datavirrassa ei ole aivan tässä jamassa…

socialmedia

…lienee pieni selitys paikallaan.

Muutamiin taloyhtiöihin, joihin olen tavalla tai toisella yhteydessä, on tulossa putkiremontti. Putkiremontti alkaa yleensä asuntokierroksella, jossa tutkitaan mm. kylpyhuoneiden uusimistarve. Näistä kierroksista tehdään raportti, joissa on valokuvia ihmisten kylpyhuoneista. Nämä kuvat ovat vain informatiivisia eikä niiden yhteydessä ole nimiä tai asuntonumeroja, joten ketään ei häpäistä. Yleisellä tasolla ne ovat kuitenkin hyvin usein lohdutonta nähtävää. Irtonaisia WC-istuimia, vuotavia liitoksia, repaleisia muovimattoja…

Näiden raporttien vuoksi kirjoitin pienen kirjoituksen vesivahingoista ja niiden ennaltaehkäisystä kerrostaloasunnoissa sunnuntai-iltana 19.2. Ilmeisesti jokin korkeampi voima (todennäköisemmin ne kaikki) päätti näpäyttää kunnolla, koska heti seuraavana aamuna heräsin veden tippumisen ääneen ja huomasin ikkunakarmeista valuvan vettä olohuoneeseen. Ongelman syyksi paljastuivat jäätyneet sulamisvesikanavat. Kun huoltomies oli saanut kanavat taas auki, vedentulo lakkasi.

Olin ehtinyt suojaamaan parketin kaikella aina vanhoista matoista uunipelteihin ja erinäisiin astioihin, joten vaikutti siltä, ettei mitään suurempaa tuhoa ole päässyt tapahtumaan.

vesi1       vesi2

Väärin.

Vaikka parketin pinta oli pysynyt kuivana, vettä oli valunut alempaankin kerrokseen ja jotain kautta päässyt parketin alle. Toisin sanoen, edessä oli purkuhomma, eikä edes vallan pieni sellainen. Lisäksi, koska vahinko oli nähtävästi tapahtunut pidemmän ajan aikana ja suomalaisen rakennuksen tulisi muutenkin kestää suomalaisia olosuhteita, sen enempää oma kotivakuutus kuin taloyhtiön vakuutus eivät korvanneet mitään.

Tästä käynnistyi tapahtumasarja, joka johti yli 4kk evakkoon ja laajaan huoneistoremonttiin. Olin aiemmin harkinnut kylpyhuoneremonttia 2013 kesälle. Nyt päädyin remontoimaan lähes kaiken muun paitsi kylpyhuoneen, jonka remontti saa nyt odottaa otollisempaa ajankohtaa.

Koska remonttiblogit ovat varsin suosittuja, aion luoda erillisen blogin pelkästään tehdylle huoneistoremontille ja tulevien kuukausien aikana kirjoittaa eri työvaiheista, muutamista onnekkaista sattumista, useista ikävistä yllätyksistä jne… Pyrin myös mahdollisuuksien mukaan antamaan vinkkejä niin “kohtalotovereille” kuin muuten vain huoneistoremonttia tekeville.

Ensi vuoden aikana perustan vihdoin myös oman toiminimen. Kolmen blogin ylläpito menisi kuitenkin jo liiallisuuksiin, joten tämä henkilökohtainen blogi tulee jatkossakin sisältämään myös kiinteistöasiaa. Toiminimen viralliset sivut, kunhan saan ne linjoille, sisältävät linkkejä niihin kirjoituksiin, joista uskon olevan erityistä hyötyä asiakkaille.

Linkkejä uusiin sivuihin ja tilannekatsausta tulee aikanaan. Tällä erää kaikille…

 

hny_ny

 

TP

Työelämässä tapaan varsin usein muualta muuttavia opiskelijoita. Uusi ja vieras paikkakunta, ensimmäinen oma asunto… Se on jännittävä elämänvaihe. Viime aikoina siitä on tuntunut tulleen myös pelottava. Esittelyissä kysytään yhä useammin niin turvaketjuista ja kerrostalon ulko-oven lukossa pitämisestä, kuin kaupungin yleisturvallisuudesta. Mihin uskaltaa mennä, mitä alueita pitää välttää, mihin aikaan… Mitä ihmettä? Onko Turulla maine jonkinlaisena väkivaltajengien taistelukenttänä? Epäilemättä moni voisi sanoa sanan jos toisenkin Turun maineesta, mutta tässä tuntuu olevan kyseessä paljon laajempi ilmiö. Ilmiö, joka ei rajoitu sen enempää Turkuun, kuin kiinteistöalaan.

Suomeen on rantautunut pelon ilmapiiri. Tämä oli varmaankin väistämätöntä. Pelkohan on mitä erinomaisin väline myyntiin ja vallankäyttöön. Mitättömätkin uhat sopivalla tavalla esitettynä herättävät huomiota, joten pelättävää onkin tarjolla aivan joka lähtöön. Vaikka pukeutuisit haarniskaan aamulla herätessäsi, on jo liian myöhäistä. Olet jo kärsinyt huonosta sisäilmasta, koska et ole investoinut ostoskanavan höyrypesuriin. Entä sängyn ja tyynyn ergonomia? Eipä taida olla juuri sinulle räätälöityä patjaa tai tietyllä muotoutuvalla vaahdolla täytettyä tyynyä, joten nyt keho on kärsinyt läpi yön. Mitä kertoo päivän lehti? Joko voit tehdä itsediagnoosin aivokasvaimesta, koska olet soittanut aiempana päivänä pari puhelua kännykkä korvalla? Joko pitää alkaa rakentamaan Nooan arkkia, kun jäätiköt sulavat?

pelko

Vaikka välttäisit aamun uutiset, ennen pitkää iskee se pahin katastrofi: pitäisi saada ravintoa. Proteiinit ja hiilihydraatit pitää toki unohtaa Salaattipöytään ei uskalla katsoakaan, sen verran paljon myrkkyjä on kuitenkin käytetty. Sokerijuomia ei saa juoda, mutta aspartaami vasta paha aine onkin. Ja mitä kaikkea kauheuksia putkista onkaan liuennut niin kirkkaalta näyttävään veteen?

Muutama viikko taaksepäin lääkäripiireissä muutenkin varsin kyseenalainen hahmo, Antti Heikkilä, vieraili Huomenta Suomen yhteydessä tulevassa Studio 55-ohjelmassa. Juontaja Markku Veijalainen lupasi mainoskatkon jälkeen kysyä Heikkilältä, mitä ylipäätään enää uskaltaa syödä. Ohjelman lopussa vastaukseksi oli muodostunut kesäkurpitsa. Kesäkurpitsa! Jos ohjelma-aikaa olisi ollut enemmän, epäilemättä sen olisi täytynyt olla myös aivan tietyllä tavalla tuotettu kesäkurpitsa.

Jotkut ihmiset elävät jatkuvassa pelossa, mutta useimmille pelolla on Akilleen kantapäänsä: kyllästyminen. Jos on monesti huutanut suden tuloa turhaan, moni ei enää usko. Jos silti jatkaa huutamista, jossain vaiheessa useimpia ei enää kiinnosta! Esimerkiksi talousasioissa on käynyt nyt näin. Suomen velkaantuminen on huolestuttava, kiistämätön fakta. Samaan aikaan valtio on yhä ylipaisunut. Vaikka Katainen kuinka väittää, että kaikki höylättävissä oleva on jo höylätty, yhä jaetaan kehitysapua ja kulttuuriavustuksia sekä ylläpidetään väkisin täysin kustannustehottomia järjestelmiä. Velkaantumisen pelko ei enää kiinnosta, ei edes (tai etenkään?) päättäjiä itseään. Nyt pitäisi pidentää työuria, mutta moni on omassa päässään jo todennut “ketuiksi meni”. Mitäs sitä suotta työhön mennä, kun kaikki rahat menevät kuitenkin valtiolle tuhansine työryhmineen? Miksi suotta opiskella, kun firmat poistuvat täältä?

Valtiota on kuvattu yritykseksi, jolta puuttuu tulosvastuu. Jos yksityisyrityksen talous uhkaa mennä punaiselle, asia täytyy hoitaa sisäisesti. Nostamalla hintoja menettää asiakkaat, joten käytössä oleva raha yksinkertaisesti pitää saada riittämään. Jos se ei riitä, tuotevalikoimaa ja henkilöstöä karsitaan. Valtiolla on aina veroässä hihassa. Miksi tehostaa toimintaa tai karsia mistään niin kauan kun täällä on vielä tarpeeksi heitä, keitä voi laillisesti ryöstää. Ja millä saada tämä heidän silmissään mielekkäämmäksi? Turvattomuuden tunteella.

Tokkopa kovin montaa kiinnostaa, jos jonkun jyväskyläläisen Tauno-pojan liikuntakerho lopetetaan tai jos jossain “susirajan takana” asuvien nettiyhteys ei täytäkään nopeusvaatimuksia. Tarvitaan järeämpää aseistusta. Nyt pyritään luomaan kuva ihmisen turvattomuudesta. Tämä edellyttää kaksi vaihetta. Ensin täytyy luoda visio siitä, että valtio poliisivoimiensa avulla on ainoa asia, joka luo turvallisuutta. Tämän jälkeen täytyy kehittää mielikuva painajaismaisesta, aseiden, veitsien ja jengien täyttämästä väkivallan keskittymästä, johon ajaudumme, jos muutama poliisi ei enää säännöllisesti kävelytäkään hevostaan päätien varrella.

ratsupoliisi

Vaikka keltainen lehdistö hyödyntää kaikki tilaisuudet, rehellisin keinoin tähän ei päästä millään. Siispä Mikko Paatero päätyikin antamaan väärää tietoa tammikuun Uutisaamussa. Meillä siis saattaa olla poliisiylijohtaja, joka valehtelee, mikä olisi sinänsä jo ikävää, joskaan ei yllättävää. Meillä saattaa kuitenkin olla poliisiylijohtaja, joka ei itsekään tunne asiaa, mikä osoittaa jo aika paljon. Lisäksi hän nähtävästi oli oikeassa todetessaan, miten tällä hetkellä koulutetaan virkavaltaa suurella rahalla suoraan kortistoon. Tämä nyt ainakin kertoo “höyläämismahdollisuuksien” olemassaolon.

Jos turvallisuudentunteesi todella edellyttää poliisin jatkuvaa näkyvyyttä, liimaa vaikka pieni poliisitarra silmälaseihisi. Reaalimaailmassa eläville uutisväläys: Turussa, kuten muuallakin, uskaltaa vain riisinjyvän verran maalaisjärkeä käyttäen vallan mainiosti kävellä katuvalojen tavoittamattomissakin, saati sitten kaupunkialueella. Uskaltaapa täällä ajaa autollakin.

driving_man

“Vaan kun uutisissa sanotaan toisin ja lehdissä oli taas tällainen juttu”, joku voi ajatella. Tottahan toki väkivallantekoja ja onnettomuuksia tapahtuu. Mutta moniko niistä vaikuttaa omaan henkilökohtaiseen turvallisuuteesi? Kun lähdet kävelylle/kauppareissulle huoltoaseman pikkukauppaan yömyöhään, mitkä ovat todennäköisyydet, että joudut esim. varkauden uhriksi, jota et millään tavalla houkutellut itse osaksesi (ja ei, yömyöhäinen kauppareissu ei ole houkuttelemista)? Ajaessasi töihin ja takaisin, millä varmuudella pääset ehjänä perille, ellet tee itse pahaa ajovirhettä?

Tämä on henkilökohtaista turvallisuutta ja sen voi havaita itsekin, jos on ripaus medialukutaitoa. Seuraavaksi, kun luet turvallisuuteen liittyvää artikkelia, pohdi seuraavia:

  • Tunsivatko tekijä ja uhri toisensa? Jos tunsivat, sivuuta koko juttu. Se ei ollut satunnainen teko eikä vaikuta turvallisuuteesi.
  • Mitkä olivat teon motiivit ja millaisissa olosuhteissa se tapahtui? Tuliko esim. aviomies kotiin löytääkseen vaimonsa pettävän – tai päinvastoin? Oliko tekijä kenties joutunut uhrin kohteeksi huijauksessa? Edelleen, jos heidän välillään oli jokin sidos, asia ei vaikuta turvallisuuteesi.
  • Mitä todella tapahtui? Saiko joku mustan silmän ja asia jäi siihen? Ei sillä, etteikö hetkelliselläkin kontrollin menetyksellä voisi olla traagisia seurauksia, asiat pitää aina suhteuttaa.

Ennen kaikkea: Mieti omaa lähipiiriäsi, ystäviäsi ja tuttaviasi. Onko heillä kaikki kunnossa? Onko jotain, miten voisit auttaa heitä? Saatat uskoa jokaisen ansaitsevan toisen mahdollisuuden, mutta kenties tunnet jonkun, kenellä on väkivaltainen temperamentti, ja joka on juuri joutunut takaiskujen kohteeksi? Pohdi, voitko jollain tavalla yrittää estää väkivallan esiintymisen tässä tilanteessa, koska näissä asioissa et ole ulkopuolinen.

 

liikennekuri

Liikennekurin sanotaan olevan retuperällään. Ennen kuin alat vaatimaan lisää valvontaa ja peltipoliiseja luettuasi liikenneonnettomuudesta, pohdi seuraavia:

  • Oliko onnettomuudessa osallisena yksi vai useampi auto? Jos autoja oli vain yksi, eikä se ajautunut missään vaiheessa väärälle kaistalle, sivuuta koko juttu. Se on voinut olla itsemurha tai ajovirhe, mutta se ei heikennä turvallisuuttasi.
  • Mitkä olivat olosuhteet? Tapahtuiko onnettomuus taajamaassa työaikana vai moottoritiellä pikkutunteina? Jos jälkimmäinen, mieti, ajatko kovinkin monesti kolmen aikaan yöllä tapahtumapaikalla? Heikensikö tapahtunut todellakin turvallisuuttasi?
  • Oliko uhri iäkäs henkilö? Onko mahdollista, että kyseessä olisi ollut sairaskohtaus? Olisiko hän kenties laiminlyönyt terveystarkastuksiaan nyt, kun lääkärien vaitiolovelvollisuutta on rajoitettu?
  • Oliko tekijä kenties “poliisin vanha tuttu”? Jos virkavalta olisi ollut läsnä, pohdi, olisiko tilanne ratkennut rauhallisesti, vai olisiko se kenties johtanut takaa-ajoon ja sitä kautta paljon vakavampaan onnettomuuteen?

Ennen kaikkea: Kuinka paljon tapaus aidosti vaaransi juuri sinun turvallisuuttasi liikenteessä? Kenties haluat “nollatoleranssimaailman”, mutta muista, että reaalielämässä ihmisillä on toistaiseksi vielä oma persoonansa, jolla on niin positiivisia kuin negatiivisia seurauksia. Kenties haluat alkolukot pakollisiksi, mutta haluaisitko samalla myös mielenterveyskuntoutujat, jotka laillisesti syövät kolmiolääkkeitä kuntoutusprosessin aikana, pois liikenteestä? Ja koska väsymyksestä joidenkin tutkimusten mukaan seuraa päihtymiseen verrattava olotila, eikö samalla kannattaisi lobbata myös pakollisten “taukomuistuttajien” puolesta?

attentionassist

Jokaisella on oma mielipiteensä asiaan. Itse haluaisin nähdä kaksi muutosta.

Yhteiskunnallisella tasolla haluaisin nähdä tilastot, jotka näyttävät vain ja ainoastaan ne tapaukset, joissa täysin ulkopuolinen on joutunut toisen uhriksi. Minusta tämä tilasto kertoisi, kuinka turvaton maa Suomi todellisuudessa on. Ei sillä, että nykyisetkään tilastot maalaisivat mitään kauhukuvaa. Vaikkei yhtäkään lieventävää asianhaaraa otettaisi huomioon, todennäköisyytesi kuolla liikenneonnettomuudessa tai henkirikoksen uhrina on n. 0,005%.

Inhimillisellä tasolla haluaisin ihmisten muistavan, että niin vapaudella, kuin sen puutteella, on aina oma hintansa. Luotatko todella heihin, keiden annat päättää asioistasi ja ketkä valvovat sinua? Ei ole oikeaa tai väärää vastausta, mutta asiaa kannattaa harkita ennen kuin päättää kantansa.

vapaus

Joka tapauksessa, tämä turvattomuus on nyt taas tämän hetken trendiaihe, jotta saataisiin poliisille lisää resursseja. Pian meitä uhkaa jokin toinen asia, jolle “olisi pakko tehdä jotain”. Kenties jokin vanha suosikki, kuten ympäristö, tekee paluun, jotta saadaan luotua lisää ympäristöveroja. Kukapa tietää.

Sitä odotellessa… Jos pelkäät turvallisuutesi puolesta, asennan mieluusti asuntoosi turvaketjun ohella vaikka koko hälytysjärjestelmän. Tilastojen valossa (riskisi kuolla kaatumiseen on n. 0,017%) liukuestematto kylpyhuoneeseen on kuitenkin parempi investointi.

TP

Vuosikymmenten demariputki presidenteissä päättyi, kun Kokoomuksen Sauli Niinistö astui virkaan. Jos tämä Suomen Sosiaalidemokraattiselle Puolueelle olikin takaisku, he ottivat sen kunniakkaaksi. Puolueen oma ehdokas, Paavo Lipponen, olisi epäilemättä halunnut olla paikalla, mutta valitettavat työkiireet estivät. Puoluesihteeri Mikael Jungner vastaavasti osoitti ymmärtävänsä tilaisuuden olevan yhtä arvokas kuin työpäivän Microsoftissa. Pelastipa samalla ympäristönkin.

nakke     plipponen

Vaalikeskustelujen perusteella presidentti vaikuttaa todelliselta Johtajalta, joka säätää koko Suomen tahdin määräämällä kaikesta ja kaikista. Näinhän ei todellakaan ole.

valta1   valta2

Tämä on julmaa aikaa, johon presidentti ei voi vaikuttaa, mutta joka silti yhdistetään häneen. Niinistö tuntuisi olevan oman tiensä kulkija, joka on pyrkinyt etäytymään puolueen linjoista. Ihmiset kuitenkin näkevät sen, mitä he haluavat nähdä. Nyt monet näkevät kokoomuslaisen presidentin, kokoomuslaisen pääministerin ja ongelmissa olevan maan. Kokoomuksella on oma tietty maineensa, joka ei suostu poistumaan kulumallakaan, vaikka samaa sosiaalidemokraattisen mallin hyvinvointivaltion asiaa he ajavat samoin keinoin kuin muutkin puolueet. Ei täällä kukaan – valitettavasti – ole ajamassa esim. 13% tasaveroa, jolla Venäjä aikanaan nostettiin suosta.

Niinistölle tämä on epävarma hetki astua virkaan. Poliittisessa holdem-pokerissa presidenttipelaaja on nyt saanut korttinsa ja, toisin kuin Halosella, käytössä ei ole “ensimmäinen naispresidentti”-valttiässää. Floppi on pöydällä ja on nimensä mukainen. Ensimmäisen kortin takaa löytyy Euroopan talouskriisi. Toisesta paljastuu Suomen velkataakka. Kolmannesta “pakko tehdä”-asiat, veronkorotukset ja leikkaukset. Ei ihme, jos tekisi mieli foldata ja odottaa seuraavaa jakoa.

Peliin on kuitenkin jäätävä, eikä se ole täysin menetetty. Turn ja river puuttuvat yhä pöydältä. Luvassa ovat USA:n presidentinvaalit, YK:n turvallisuusneuvostojäsenyyden mahdollisuus, varmasti lukuisat EU:n sisällä tapahtuvat suuret muutokset joidenkin maiden jäsenyyksien suhteen… Kuuden vuoden kuluttua vienti on voinut lähteä jo kovaan nousuun ja velkaantuminen ainakin hidastua. Tai sitten ei.

Vaalikampanjassaan Niinistö korosti presidenttiyden olevan työ. Laissa tämä on mm. ulkopolitiikan hoitamista ja nimitysoikeuksia. Käytännössä se näyttäisi olevan pääasiassa Suomen valtion edustustyötä. Niinistö on varsin onnistunut yhdistelmä poliitikkoa ja ihmistä. Se, millaisena presidenttinä hän jää historiaan ja millaisen maan hänen seuraajansa perii, jää nähtäväksi. Jo nyt voitaneen sanoa, ettei järin moni suomalainen tunne häpeää nykyinen presidenttiparin lähtiessä edustustehtäviin. Tämä on kenties paras osoitus siitä, että virassa on oikeanlainen henkilö.

presidentti  suomilippu  presidenttipari

Itse henkilökohtaisesti pidän parhaana Niinistön haluttomuutta toimia arvojohtajana ja sanella ihmisille oikeaa ja väärää. Arvojen sanelu on mehiläispesä, jonka sohimisesta tulee negatiivisia seurauksia etiikan asiantuntijoillekin, saati presidentille.

Niinistö ryhtyi pelaamaan presidenttipokeria 1.3.2012. Jos käynnissä olisi sivuvetoja, en pistäisi kaikkea likoon…

pokerchips

…mutta silti paljon, paljon enemmän kuin 1.3.2000 – 29.2.2012.

TP

Helsingin Sanomien mukaan naapurisopu on koetuksella taloyhtiöissä. Etenkin ruuanlaittoon liittyvät melu- ja hajuhaitat ovat aiheuttaneet suurta keskustelua yhtiökokouksissa.

Nyt viimeistään jääräpäisimpienkin ikään ja sukupuoleen katsomatta on syytä havaita, että “kuudelta ylös, kahdeksaksi töihin, neljältä kotiin, illanviettoa ja nukkumaan kymmeneltä”-rytmi ei ole enää standardi. Vuorotyöt, yötyöt, kotona tehtävät työt ja kulttuurierot lisääntyvät. Työaika ja ruoka-aika voi olla yhtä hyvin neljältä yöllä kuin neljältä päivällä.

cooking          night

Vaikka yhtiöjärjestys ei sitä erikseen määräisi, asiat, joita ei voi laskea normaalin asumisen ääniksi, on syytä rajoittaa päiväsaikaan jo ennalta-arvattavuuden vuoksi. Äänekkäät remonttityöt ovat yksi esimerkki. Niitä tehdään asunnoissa, mutta myös talon ulkopuolella. Ulkopuoliset remonttityöt täytyy tehdä valoisaan aikaan, joten on vain järkevää tehdä myös asuntoremontit samaan aikaan.

diyguy

Valtaosin liikutaan kuitenkin harmaalla alueella. Normaaleja asumisen ääniä kun ei voi varsinaisesti kieltää, ei edes yöajaksi. Kukaan ei vain ole toistaiseksi määritellyt, mitkä kuuluvat näihin ns. “normaaleihin asumisen ääniin”. Kukaan ei taatusti tule määrittelemään sitä jatkossakaan. On helpompaa puhua epämääräisin termein, kuten “kohtuullisuus” ja “kohtuuton”. Asiaa hankaloittaa entisestään talojen täysin eritasoiset äänieristykset.

Ilta-Sanomien mukaan “Lakimiehes(sp) neuvoo naapuruksia tutustumaan toisiinsa small talkin tasolla”. Eräs kommentoi artikkelia “Vai ollaanko tässäkin asiassa menossa siihen suuntaan kuin työpaikoilla, että MINÄ SAAN TEHDÄ MITÄ HALUAN VÄLIÄKÖ MUISTA!!!”. Joten missä mennään? Antaakko lakimiehen sanella jo persoonallisuudenkin, vai ollako itsekäs ja vähät välittää muista? Vai voisiko löytyä välimuoto, jossa naapurien elämä ei kiinnosta tuon taivaallista, muttei sitä halua häiritäkään?

Linjaukset yhtiökokouksissa ovat melko yksimielisiä siitä, että ainakin ruuanlaitto ja siihen liittyvä astioiden kilinä ym. on sallittava kaikkina vuorokaudenaikoina. Sama koskee työntekoon liittyviä ääniä, kuten tulostimen ääniä. WC:tä saa käyttää vapaasti ja suihkussa saa käydä milloin haluaa. TV:n katselun ja musiikin kuuntelun suhteen siirrytään kuitenkin taas termiin “kohtuullinen”, ts. “kohtuullisella” äänenvoimakkuudella.

shower    noise2

Omien kokemuksieni perusteella ehdotan melutason suhteen seuraavia periaatteita:

  • Jos olet yökyöpeli ja haluat katsoa päivän TV-nauhoituksia tai elokuvia yöaikaan, tee se äänenvoimakkuudella, joka omasta mielestäsi on kohtuullinen. Jos olet arvioinut oikein, kaikki on hyvin. Jos olet häiriöksi, kuulet siitä kyllä ennen pitkää. Varmistuttuasi, ettei valittaja ole kaikesta valittava kyylä, alenna äänenvoimakkuutta tai käytä kuulokkeita.
  • Edelliseen viitaten, jos naapurin äänet häiritsevät selvästi elämääsi, mainitse asiasta. On hyvin mahdollista, ettei hän tiedä aiheuttavansa häiriötä ja muuttaa käytöstään kuultuaan asiasta.
  • Kokkaa, peseydy, elä normaalisti kaikkina vuorokaudenaikoina. Se on oikeutesi. Pohdi kuitenkin, josko jotkut tavallista enemmän ääntä aiheuttavat asiat voisi tehdä etukäteen. Tämä on sinun tilaisuutesi pohtia, mikä on kohtuullista.
  • Etenkin vanhempi pesukone tuntuu olevan merkittävä melulähde linkousvaiheessa. Todella monessa yhtiökokouksessa sen käytöstä on valitettu, joten käyttöä kannattaa välttää yöaikaan. Tiskikoneen käytöstä ei ole kuulunut vastaavaa valitusta.
  • Kenties rakastat lemmikkejäsi yli kaiken. Kenties rakastat vastasyntynyttä vauvaasi yli kaiken. Monet kuitenkin vihaavat koirien haukkumista ja vauvojen rääkymistä yli kaiken. Pidä tämä mielessä. Koiran jatkuva haukkuminen voi saada eläinsuojeluviranomaiset (kyllä, sellaisiakin todella on) puuttumaan asiaan. Vauvan yöllinen itku toistuvanakaan tuskin on häätöperuste, mutta sen enempää äitiys kuin eläinystävyys eivät anna sinulle immuniteettikorttia valituksilta Survivor Taloyhtiö -kisassa.
  • Asumismuodot ovat aina kompromisseja. Kerrostalossa on paljon hyviä puolia, mutta kerrostalossa on melua. Aika ajoin muut häiritsevät sinua. Aika ajoin sinä häiritset muita. Tämä on täysin väistämätöntä, joten varaudu siihen. Jos tuntuu siltä, ettet kestä sitä, muuta omakotitaloon. Se tuo mukanaan omat ongelmansa, mutta saat ympäristön, jossa toiset eivät ole häiriöksi sinulle ja sinä et heille.

Hajuhaitat ovat oma lukunsa. Kokkauksen tuomat käryt, tupakansavu, jopa hajuvesien tuoksut voivat helposti levitä yleisiin tiloihin. Tälle ei mahda mitään. Vuokra-asunnossa vuokranantaja voi kieltää lemmikit ja tupakoinnin asunnon arvonlaskuun ja tulevan vuokralaisen herkkyyteen vedoten. Omistusasunnossa saa pääsääntöisesti tupakoida vaikka useampaa syöpäkäärylettä kerrallaan aina, kun siltä tuntuu. Kuten aiemmin todettua, ruuanlaitto on myös sallittua milloin vain. Rasvaisen ruuan paistamisen käry rappukäytävässä aamuyöllä ei ole poikkeuksellista, eikä siis valituksen aihe.

Sen sijaan omassa kodissaan, asui sitten omistusasunnossa tai vuokra-asunnossa, ei tulisi joutua kärsimään suuremmista hajuhaitoista. Toki alemman kerroksen asunnon parvekkeella tupakoivan henkilön savua saattaa kulkeutua ylempiin asuntoihin etenkin kesäisin, kun ikkunoita pidetään auki. Tässäkin tapauksessa, jos on hyvin yliherkkä eikä kestä tuota, kannattaa muuttaa omakotitaloon.

smoking

Jos savua tai käryä kuitenkin kantautuu sisätiloihin jatkuvasti – myös talviaikana, kun ikkunat ovat kiinni – jokin on yleensä teknisesti vialla. Ohessa muutamia asioita, jotka kannattaa tarkistaa:

  • Useissa uudemmissakin taloissa on ainoastaan ilmanvaihtoventtiili lieden yläpuolella, joko liesikuvun yhteydessä tai suoraan katossa/seinässä. Keittiöissä ei siis ole varsinaisia liesituulettimia, joiden voimakkuutta tai päälläoloa voisi itse säätää. Talossa kulkee ilmanvaihtokanava, jonka yhteydessä on oma tuuletin. Jos toisen asunnon hajuja kantautuu omaan asuntoon, ensimmäinen selvitettävä asia on, ettei kukaan ole omatoimisesti kytkenyt liesituuletinta talon ilmanvaihtojärjestelmään. Järjestelmää ei ole suunniteltu tällaiseen ylimääräiseen ilmavirtaukseen, joka ajaa käryt muihin asuntoihin.
  • Vanhempien talojen ilmanvaihtojärjestelmät on usein säädetty vuosikymmeniä sitten toimimaan vajaateholla yöaikaan ja täydellä teholla aamuisin ja alkuiltaisin. Nyt, kun yhteiskunta on muuttunut, nämä vanhat säädöt eivät ole enää toimivia. Useimmissa taloissa säätöjä on päivitetty, muttei kaikissa. Varmista, mikä on tilanne omassa talossasi ja jos siellä sattumalta eletään yhä 1960-luvulla, ota nykyaikaistaminen puheeksi yhtiökokouksessa.
  • Huolehdi ilmanvaihtoventtiilien kunnosta. Liesikuvun yhteydessä saattaa olla suodatin, joka on suositeltavaa puhdistaa ainakin muutamia kertoja vuodessa. Sen voi tehdä tiskialtaassa, mutta usein suodattimet kestävät myös konepesun.
  • TP-Bonusvinkki: Taloyhtiön oma ilmanvaihtojärjestelmä on riittävä normaalikäyttöön, mutta jos jotain esim. palaa pohjaan, palovaroitin saattaa alkaa piippaamaan. Voit hätäpäissäsi kurotella sitä irti katosta irrottaaksesi pariston – tai voit ottaa tämän mahdollisuuden huomioon jo etukäteen ja ostaa palovaroittimen, jossa on vaimennuskytkin. Suosittelen jälkimmäistä.

iventtiili       liesikupu

On hieno tapa tervehtiä muita asukkaita ja ainakin omassa asuintalossani he usein osoittautuvat mukaviksi ihmisiksi, joiden kanssa on miellyttävää vaihtaa pari sanaa. Samaan aikaan ymmärrän täysin heitä, ketkä eivät halua olla missään tekemisissä muiden asukkaiden kanssa.

Valitessasi kerrostalon asumismuodoksesi, et liity mihinkään kommuuniin. Pohjimmiltaan vain ostat tai vuokraat tietyn määrän osakkeita, jotka oikeuttavat sinut asumaan yhdessä talon asunnoista. Vuokraa/vastiketta vastaan huoltoyhtiö huolehtii talon kunnosta, siivoaa porraskäytävät, auraa ja hiekottaa pihat talvisin jne… Saat monia etuja, joita omakotitaloasuminen ei tarjoa.

Vastapainoksi joudut hyväksymään, ettei kerrostalo tarjoa koskaan samaa vapautta kuin omakotitalo.

oktalo

Yhtiöjärjestys yleensä suojaa pahimmalta. Pahimmat häiriköt saavat varoituksia/häädön ja uteliaimmat kyylät menettävät uskottavuutensa varsin nopeasti. Joudut silti hyväksymään erilaisia ihmisiä ja elämäntapoja sekä niiden seurauksia, ja vastaavasti yleensä hieman muokkaamaan omia tapojasi ja tottumuksiasi.

kyyla

Elä omaa elämääsi muut asukkaat huomioiden, ja vältä ääripäitä, niin homma toimii.

TP

Tuottaja-käsikirjoittaja Joe Bodolai päätti päivänsä oman käden kautta tapaninpäivänä 2011. Asia ei pahemmin yllättänyt hänen ystäviään, jotka kuvasivat häntä melankoliseksi persoonaksi, joka vanhemmiten menetti terävimmän särmänsä. Luovalle henkilölle tuo on katastrofi. Simon Fraser kuvasi häntä sanoin: “You protected me from predators of the human spirit”. Ei helppo tehtävä tasapäistävässä nykymaailmassa, joten tietenkin todellisuuspakoa tarjoava viinapullo kutsui. Kyseessä oli kuitenkin pitkään harkittu teko, ei mikään laskuhumalassa tapahtunut hetken mielijohde.

Itsemurhasta tehtiin hauskoja sketsejä vielä 80-luvulla, kunnes se nyt on yllättäen muuttunut miltei tabuksi aiheeksi. Siitä voisi mainita sanan jos toisenkin, mutta minä hyväksyn sen täysin. Kannatan aborttia, koska minusta ihmiselämä ei ala hedelmöitysvaiheessa, eikä vielä syntymässäkään, vaan vasta, kun ihminen on tietoinen omasta olemassaolostaan ja on kehittymässä aidoksi yksilöksi. Kannatan eutanasiaa, koska teen eron pelkän olemassaolon ja todellisen elämän välillä, ja jos olosuhteet ovat vieneet pois kaikki mahdollisuudet elämään sairauden, halvaantumisen tai yksinkertaisesti vanhuuden myötä, ihminen saakoon tehdä oman valintansa. Monissa olosuhteissa elämän valinta vaatii paljon enemmän sisua kuin kuoleman. Joissain ei.

Nämä ovat subjektiivisia mielipiteitä, mutta ajatteli niistä miten tahansa, mies jätti jälkeensä helkkarinmoisen jäähyväiskirjeen blogikirjoituksen muodossa, joka on lukemisen arvoinen. Monet meistä (aivan liian harvat, mutta monet silti) aika ajoin harkitsevat itsekin mm. asioita, mistä ovat ylpeitä ja mitä katuvat.

Kohtalo on ilmiö, jota uskovaisten tulisi käyttää argumenttina kieroutuneen huumorintajun omaavan jumalan olemassaolosta. Jos kohtalo kuitenkin sallii, aion olla maisemissa vielä pitkään ja nähdä, löytävätkö tuottajat Daniel Craigia juntimman näyttelijän seuraavaksi James Bondiksi. Uskon saavani aikaan vielä joitain lisäyksiä listaan asioista, joista olen ylpeä. Uskon saavani aikaan todellisen pienipränttisen tiiliskiven asioista, joita kadun.

Mutta asiat, joita haluaisin nähdä, ja jotka ainakin teoriassa voisin jopa nähdä lähiaikoina? Niitäkin riittää:

  • Elämme talouskriisin aikaa. Kuuntelin Kataisen puhetta, kuuntelin Urpilaisen puhetta, kuuntelin aamutelevisiossa talousasiantuntijan puhetta… Kaikissa esitettiin leikkauksia ja veronkiristyksiä. Puolessa korostettiin, miten ne ovat vaikeita asioita, mutta ne on tehtävä, koska me kaikki haluamme ylläpitää nykyisenkaltaista hyvinvointivaltiota. Puolessa korostettiin, miten ne ovat vaikeita asioita, mutta ne on tehtävä, jos me haluamme ylläpitää nykyisenkaltaista hyvinvointivaltiota. Ei tarvitse kuin vilkaista lehtikirjoituksia, nettikeskusteluja ja/tai kirjakaupan hyllyissä olevia opuksia havaitakseen, että läheskään kaikki meistä EIVÄT halua ylläpitää nykyisenkaltaista hyvinvointivaltiota. Minä haluaisinkin nähdä tarpeeksi rohkean poliitikon tai toimittajan, joka kommentoi “nämä veronkorotukset on tehtävä, jos me haluamme ylläpitää nykyisenkaltaista hyvinvointivaltiota”-toteamusta yksinkertaisella kysymyksellä “entäpä, jos emme halua?” ja katsoa, mikä on vastaus. Tämä yksittäinen kysymys voisi herättää keskustelun vaihtoehdoista nykymallille. Yksikään vaihtoehdoista ei varmasti olisi täydellinen, mutta tämä nykyinen nyt ei ainakaan ole.
  • Paremmin toimeentulevien veroprosentti on jo yli 50%. Jos heillä kulujen jälkeen jää jotain käteen ja he sijoittavat sen, “palkkioksi” he saavat maksaa vielä kovaa pääomaveroa, jota monissa maissa ei peritä lainkaan. Tämä moderni Robin Hood, jota valtioksi kutsutaan, ottaa rikkailta ja antaa köyhille. Ottaa heiltä, keillä on maksukykyä ja antaa heille, keillä ei ole. He, ketkä tekevät ja osaavat, ryövätään. He, ketkä eivät, saavat saaliin. Yksityishenkilöiden ja pienyrittäjien keskuudessa tätä kutsutaan jo kommunismiksi. Haluan nähdä, kuka on se rohkea, jolla on aitoa uskottavuutta ja sananvaltaa, ja joka uskaltaa sanoa tämän ensimmäisenä julkisesti?
  • 80-luvun lopun/90-luvun alun tyylisen syntetisaattorimusiikin comebackin elokuvamusiikissa.
  • Tiedemiesten kehittämän makeisen, joka on tekstuuriltaan, ulkonäöltään ja maultaan täysin identtinen Fazerin Sinisen kanssa, mutta ravintoarvoiltaan verrattavissa parsaan. Ja samalla Pepsin, joka on sokeriton ja kofeiiniton, mutta maistuu täsmälleen samalta kuin aito Pepsi.
  • Tieteen JA uskonnon tajuavan sanan “usko” merkityksen. Ei se ole luuloa, intuitiota, oletusta tai toiveikkuutta. Se on vain uskoa. Jos yksikin tieteellisesti todistettu tiedonjyvä todistaa uskoon liittyviä asioita, se ei ole enää uskoa puhtaimmillaan.
  • Jonkun turkistarhaajan vihdoin saavan tarpeekseen. Kun eläinaktivistit tulevat tekemään iskun, he huomaavat eläinten olevan kahleissa häkin perällä. Kiivettyään häkkiin avaamaan kahleet, he yllättäen huomaavat joutuneensa kieroon ansaan häkin oven sulkeutuessa heidän ollessa yhä sisällä. Kaipa heidät joskus päästettäisiin vapaaksi, mutta se kuuluu “asiat, joita en halua nähdä”-listaan.
  • Kehitysavun lopettamisen. Ei siitä mitään tule eikä se ole humanismia nähnytkään.
  • Äänestysoikeusiän noston 30 ikävuoteen.
  • Jonkun ilmastotutkijan vihdoin toteavan: “nyt on liian myöhäistä, ketuilleen meni, jäätiköt sulaa, eläimet kuolee, maailma tuhoutuu, tehkää mitä lystäätte”. Itse muistan 1990-luvulta artikkeleja, joiden mukaan fosiilliset polttoaineet loppuvat muutaman vuoden sisällä ja ilmaston lämpeneminen on väistämätöntä, mutta todennäköisesti vastaavia artikkeleja on ollut aiemminkin. Nyt, vuonna 2012, öljyä on yhä, uusia lähteitä löytyy jatkuvasti, ja 27.2. aamu-tv:ssä joku ilmastotutkija totesi, “ettei vielä ole liian myöhäistä estää ilmaston lämpeneminen”. Koska on? Ohitettaisiin se “point of no return” nyt jo niin reilulla marginaalilla, ettei asiasta ole mitään epäselvyyksiä, ja voidaan samalla lopettaa tämä naurettava ympäristöverorahastus ja muu vouhkotus.
  • Joko Nicoretten ja vastaavien tuotteiden mainonnan kieltämisen, tai tupakkamainosten sallimisen. Samalla myös joko “Kännissä olet ääliö”-kaltaisten mainosten kieltämisen, tai alkoholimainosten sallimisen. Pois tuollainen yksipuoliseksi rajoitettu propaganda.
  • Sauli-sedän lahjoittavan Villelle asialliset kävelykengät TV-haastatteluja varten.
  • Jonkun tekevän asiallisen design-puhelimen laadukkaista materiaaleista, jossa on perinteinen näppäimistö hyvällä tuntumalla, laadukas näyttö, perustason kamera odottamattomia tilanteita varten, Freecell-peli ja laitteistotason kielto populaarimusiikin käyttämiseen soittoäänenä.
  • Heinzin 875ml ketsuppipullon pituuden lyhennys sentillä, jolloin se mahtuisi tavallisen jääkaapin ylähyllylle pystyasennossa ottamatta lainkaan kiinni kattoon. Suuvesien pullot niin ikään lyhyemmiksi ja leveämmiksi, jotta ne mahtuisivat standardiin kylpyhuoneen peilikaappiin.

Ja paljon, paljon muuta. Ja mitäkö uskon näkeväni käytännössä? Korkeintaan Saulin lahjoittavan veljenpojalleen em. kävelykengät. Ville tosin suosisi silti likaisia lenkkareita.

TP